Karjalainen 23.5.2007

Kolilla, tuolla Croagh Patrickin tavoin ”yhtä arvokkaalla ja merkittävällä maisemalla” oli kuin olikin myös vastaavanlainen suojelukoitos. Ajoituskin on yhteneväinen. Kolin suojeluryhmä perustettiin samana vuonna 1989 kuin irlantilaiset aloittivat taistella Groagh Patrickin suojelusta suomalaista Outokumpu yhtiötä vastaan.
Sillä ei ole merkitystä mitä taloudelliseksi tuotoksi realisoituvat hyödykkeet olivat: kultaa vaiko maisemaa. Todelliset vaikuttimet olivat molemmissa tapauksissa samat: business maailman keräilymania markkoja, dollareita ja euroja kohtaan; sille ei mikään ole pyhää.

Myös Kolin tapauksessa, kuten Irlannissakin, päättäjät eivät helposti kuuntele kansalaisten mielipiteitä. Valtakirjan saatuaan ja vallankahvaan päästyään äänestäjiä ei enää tarvitse kuunnella. Valitsijat ovat luovuttaneet neljäksi vuodeksi valtansa heille. Niin Irlannissa kuin Kolinkin tapauksessa, vasta kun ulkoinen paine laajuudellaan kyseenalaistaa kansan suosion, kansalais-mielipiteille, demokratialle aletaan höristellä korvia.

Lähes epätoivoinen ajan niukkuus tuhon uhan edessä toimii samalla pontimena joukkoliikkeen syntymiselle ja voimalle. Croagh Patrick on irlantilaisten pyhä vuori. Samoin Koli on ”kansallis-maisemamme, kuin Suomen kasvot, karut, hellät ja pyhät” (Heikki Turunen). Siksi molemmat kohteet herättivät laajat puolustusjoukot liikkeelle. Irlannissa ”Irlannin laajuiseksi, ja jopa arkkipiispa Joseph Cassidy allekirjoitti suojeluadressin vuoren puolesta”. Kolin suojeluadressista löytyy ainakin neljän suomalaisen piispan allekirjoitukset ja lukuisa määrä muita merkkihenkilöitä filosofi Georg Henrik von Wrightistä lähtien.

Groagh Patrickin tapauksessa, ainakin Virratvuoren reportaašin mukaan, Irlannin kultaakin kallimpi pyhä vuori on suojeltu ”maailman tappiin saakka”. Kolin kohdalla ytimellä on lainsuoja, mutta haavoittuva maisema elää alituisen uhan alla. Sillä ei ihminen ole miksikään muuttunut. Se on mieltynyt kullan kimallukseen ja helyihin.

Jussi Virratvuoren heittämä kysymys: Mitä jos ulkomaalainen kaivosyhtiö löytäisi meille pyhältä paikalta kaivosmineraaleja ja saisi luvan kaivostoimintaan…?
Kysymys on kirjaimellisesti ajankohtainen. Groagh Patrickista vähäinen louhittu kultaerän tuotto olisi näkynyt muutamana numerosarjana lyhyen aikaa kansainvälisen yhtiön tilikirjoissa ja jättänyt seudulle ei juuri muuta kuin tuhotun luonnon. 
Kansainvälinen kaivosyhtiö etsii parasta aikaa ”uraanihippuja” pohjois-karjalaisesta maaperästä.
Mikäli löytyy: tuotokset katoavat maailman turuille, ja meille jää ikuiseksi muistoksi tuhottu maa.

Ilmari Martikainen