Dr David Lowry 10.11. 2007  klo 16.00- 16.20

”Minulla ei ole vastauksia niihin moniin huomioihin, joita on Baroness, Lady Sharp, toi esille turvallisuudesta. Sanon kuitenkin, että on kysymys pitkän aikavälin ongelmasta. Sitä on totta kai konsultoitu. Turvallisuus on äärimmäisen selkeä ja jollain tavalla hyvin ilmeinen aihe nostaa esille. Siitä ei varmasti ole kysymys, että nykyiset järjestelyt ydinjätteille olisivat puutteellisia. Englannin ydinvoimalat soveltavat  tiukkoja turvallisuusmittareita, joita säätelee Civil Nuclear Security –toimisto. Tämä toimisto työskentelee läheisesti Terveys ja Turvallisuus toimeenpanoelimen kanssa, se on tuvallisuussäädin, joka hankkii tietoa turvallisuusvaikutuksista ja tapahtumista, mukaan lukien sellaiset onnettomuudet kuin lentokoneen maahansyöksyistä ydinvoimarakennuksiin. Rauhanomaisen ydinvoiman operaattoreilla täytyy olla paikalliset turvallisuussuunnitelmat, jotka pitävät sisällään turvallisuusjärjestelyt, jotka suojaavat ydinvoimalatyömaata ja materiaaleja työmaalla. Nämä järjestelyt kattavat esim. fyysisen suojelun, kuten aitaamisen, CCTV:n, kääntöporttisisäänkäynnin, turvallisuusvartijan roolin, Rauhanomaiset Ydinvoimapoliisivoimat, kasvuherkän tiedon ja teknologian, salassapitovelvollisuuden niille ihmisille, joilla on sisäänpääsy alueelle. Ydinvoimapaikkojen turvallisuus oli säännöllisen valvonnan alla olemassa oleva uhka huomioiden ja on merkittävästi lisääntynyt Yhdysvaltain terrorihyökkäyksen jälkeen 11.9.2001. Ei ole meidän asiamme, tietenkään, jättää pois tiettyjä yksityiskohtia näistä asioista. ”

-Lord Rooker, ympäristöministeri, vastaus House of Lords keskusteluun Lordin tiede ja Teknologia komitean raportti Radioaktiivisen jätteen käsittelystä, 29 lokakuuta 2007.

Lord Rooker, joka ei ollut vastuussa osastollaan radioaktiivisten jätteiden politiikasta, mukaan lukien hänen ministerin tehtävänsä,  vastasi kommentteihin, jotka oli antanut liberaali-demokraatti pääri, paronitar Sharp Guilfordista. Sitä käsitellään alla.

”Raportissamme nostimme esiin kysymyksen ydinvoiman turvallisuudesta ja pyysimme hallitusta ryhtymään avoimempaan dialogiin paikallisten yhteisöjen ja tukijoiden kanssa riskeistä, joita liittyy nykyiseen varastointilaitoksiin.”

Niiden lausuntojen joukossa, jotka saimme tämän kyselyn aikana, oli hyvin pitkä lausunto DR David Lowryltä, joka ymmärtääkseni on asiantuntija ydinenergiaturvallisuudessa, tässä lausunnossa hän kyseli turvallisuusnäkökulmia ydinteknologian varastoinnista. Me syvensimme NDA:ssa ja ministeriössä ja kuten raporttimme osoittaa uudelleen varmistimme, että Rauhanomaisen ydinteknologia toimisto OCNS, piti tiukasti silmällä näitä kysymyksiä ja että NDA ja OCNS työstivät työturvallisuus suunnitelmaa kaikilla työmailla. Ilmeisesti näiden suunnitelmien yksityiskohdat ovat salaisia. Tästä huolimatta, kuten Dr Lowry toi esille sivulla 75 todisteen, joka on julkaistu meidän raportissamme ja se on hälyttävää, koska eräässä näyttelyssä Sellafieldissä, jota isännöi BNFL ja valmistelee Tiedemuseo, seuraavanlainen väite oli nähtävänä esitysten joukossa:

”Korkeatasoista nestemäistä jätettä joka syntyi uudelleenprosessoinnissa on varastoitu pysyvästi kylmätankkeihin Sellafieldissä. Nämä tankit edustavat kaikkein vaarallisinta pitkäaikaista radioaktiivisen materiaalin keskittymää ja ovat siksi ensisijainen terroristien maalitaulu. Hyökkäys näihin tankkeihin, samanlainen mikä tapahtui New Yourkissa syyskuussa 2001 saisi aikaan äärimmäisen vakavia seurauksia Englannissa ja Irlannissa. ”

En tiedä milloin näyttely oli, mutta arvaan, että se oli kaksi tai kolme vuotta sitten. Vakuuttaako ministeri tästä syystä meille, että hallitus on hyvin tietoinen näistä riskeistä ja on tehnyt tai tekee sopivia toimia. Erityisesti korkea-aktiivisen ydinjätteen ylöslaittaminen ja käytetty polttoaine tuloksena toimeksianto-ohjelmasta asettaa kysymyksen, että voimmeko olla varmoja, että tulevat sellaisten aineiden keskittymät kuin Shellafieldissä tullaan sallimaan vain jos se voidaan turvallisesti sijoittaa sisälle?  Kuten sanoin koska kallioperään varastoiminen on yhä noin kahden tai kolmen vuosikymmenen päässä, me puhumme väliaikaisesta ratkaisusta emme kahdesta tai kolmesta vuodesta, vaan 20 vuodesta 25 vuoteen. 

(Lords Hansard, 29.10 2007: kolumni 1225)
Nämä aiheet muodostavat tämän luennon

Johdanto

Tässä alustuksessa keskityn kahteen asiaan, turvallisuuteen ja valvontaan, perustuen MEWS:n konsultointilausuntoon, johon luulen ministerien täytyvän kiinnittävän erityistä lisähuomiota, minun arvioni konsultointilausunnosta on, että se ei ole kattava. 

Jotkut aiheet tässä alustuksessa on alkujaan esitetty hallitukselle alustuksessani, joka on päivätty 31.1. 2007 (kirjoitettu tuolloin SERA:lle, jonka jäsen en enää ole) se oli vastaus tietyille osioille Englannin hallituksen ja hallinnon komitearaporttiin  radioaktiivisen jätteen hallinnasta.

Osa yksi: Epävarmuus

Tässä osiossa kommentoidaan MRWS:n konsultointilausunnon kappaletta 4 ja kohdennetaan kysymykseen 4:

Kysymys 4: Hallitus uskoo, että johtosääntö, jota alleviivataan kappaleissa 4.2 – 4.14 on vahva ja käyttökelpoinen kallioperään varastoimisen osalta. Oletteko samaa mieltä? Jos ette, niin mitä muita säädöksiä mielestänne tarvitaan?

MRWS:n turvallisuus aiheissa on hyvin vähän informaatiota. Luku 4.11 & 4.12 on alla.

”4.11. Ydinvoimaloissa pitää olla OCNS:n hyväksymä paikkakohtainen turvallisuussuunnitelma ja jokainen ehdotus muuttaa turvallisuussuunnitelmaa pitää olla OCNS:n hyväksymä. Turvallisuussuunnitelmassa tulee olla yksityiskohtia alueen turvallisuuden hallinnasta, vartioinnista ja yksityiskohtainen kuvaus turvallisuusmittareista ja järjestelyistä joilla hallitaan ja raportoidaan tapahtumia.
OCNS vaatii myös hyväksytyn kuljetus- ja liikennesuunnitelman, jossa ydinenergiamateriaalin liikkeet on valvottu.
4.12 Nykyään turvallisuussuunnitelma pitää olla hyväksytty ennen kuin toiminta voi alkaa mutta hallitus harkitsee viedäänkö tämä vaatimus eteenpäin siten että OCNS on hyväksynyt turvallisuussuunnitelman ennen kuin rakentaminen voi alkaa.

Aikaisemmin sivulla 26 on lyhyt kuvaus OCNS:n vastuusta ja säätelijän roolista. Tätä seuraa johdannossa maininta seuraavanlaisesta säännösten tarkastamisesta:

”Hallitus haluaa katsoa ajoissa ja jatkuvasti turvallisuuteen osallistumista, ympäristöön  ja turvallisuuteen liittyviä määräyksiä  läpi koko MRWS:n  toteuttamisohjelman. Liikennesäädökset ja ydinteknologian vartiointi vaatimukset tulee olla tarkasti sovellettu.”

ja

”Kaikki yksityiskohdat säädösten päättämisestä paitsi ne, jotka voivat haitata kansallista turvallisuutta tai vähentää kaupallista luotettavuutta, tulee olla avointa ja läpinäkyvää ja antaa mahdollisuuden tukijoiden ja yleisön näkökulmille ja arvioille.

Kappaleessa kolme luvussa 3.26  on myös ohimennen referoitu turvallisuusasioita, jossa MWRS  sanoo:

”Kuten kaikkien radioaktiivisten jätteiden kohdalla, integroitu ja hyvin suunniteltu  turvallisuusjärjestelmä täytyy olla pakollinen koko kallioperävarastoinnin  toiminta-ajan vähentämään vahingollisten tekojen ja varkauden uhkaa. Tällainen turvallisuusjärjestelmä on jo rutiininomaisessa käytössä  koko Englannissa.  Kuten muissakin rauhanomaisissa ydinvoimaloissa turvallisuuden valvoja (Rauhanomaisen ydinvoiman turvallisuustoimisto OCNS) valvoo läpi koko prosessin.
On myös tarvetta  vankkaan sääntelyyn turvallisuuden ja ympäristön suojelemiseksi (sekä radioaktiiviseen että ei radioaktiiviseen) mikä pitää varmistaa turvallisuus. ja ympäristötarkastajien osallistumisella. Tästä on enemmän luvussa 4.”

Mutta olemassa olevien turvallisuussäädösten listaaminen ja turvallisuussäätelijöiden roolit ei ole sama kuin saavuttaa jämäkkä turvallisuus käytännössä. Tavoitteeni on tuoda mukaan useita lyhyitä kannanottoja turvallisuuskeskusteluun MRWS:ssä.

Kappaleessa 3, luvussa 3.15  väitetään, että sellainen strategia, jossa sijoitetaan koko radioaktiivinen jäte, matala-aktiivinen jäte, keskiaktiivinen jäte ja korkea-aktiivinen jäte vierekkäin kallioperävarastoihin samalle alueelle ja infrastruktuurin pääsyn sinne, pitäisi olla teknisesti mahdollista ja ei ole mitään syytä olettaa että se heikentäisi turvallisuutta.

Minun näkökulmani on, että vaikka tällainen väittämä on mahdollisesti puolustettavissa riippuen sisäänpääsytunnelin suunnittelusta, seuraava argumentti kappaleessa 3.17 tuo esiin ajatuksen että:

Jos uusi jäte sijoitetaan samaan laitokseen kuin vanha , pitää hankkia lisää hautaa ja suunnittelun täytyy olla oikein suunnattua. Laitoksen pitää olla auki pidempään, koska uusi ydinvoimala toimii myöhemmin kuin vanha ydinvoimala, se voi lisätä turvattomuutta, koska se vaatii sisäänpääsyteitä varastoon, kammiot täytyy pitää auki pidempään, joten pitämällä auki mahdollisia teitä ilkeämielisille tunkeilijoille tulee mahdollisuus saada varastoitua korkea-aktiivista jätettä ja mahdollisesti plutoniumi ja korkea-aktiivista rikastettua uraania, se riippuu tulevista hallituksen päätöksistä, mitä tehdä äskettäin varastoiduille asekäyttöön soveltuvien halkeavien materiaalien ylijäämien varastoille, kuten luku 3.13 kertoo, että näitä pitäisi nopeasti pohtia.

Todellakin tämä asia on kerrottu luvussa. 3.19,  kappale 3 sisältää myös aikaisempia huomioita ja kommentteja turvallisuudesta, luvussa 3.19 :

”Englannin hallitus huomasi että tästä asiasta on erilaisia näkemyksiä, mutta tarkastelu osoittaa, että CoRWM:än (Radioaktiivisen jätteenkäsittelyn komitea), johtopäätös oli oikea, se tarkoittaa  että  jättämällä varasto auki vuosisadoiksi sen jälkeen, kun jätteet on sijoitettu, lisääntyy riski suhteettomasti mille tahansa hyökkäykselle. Aikaisempi sulkeminen mahdollistaa paremman turvan, suuremman suojan terroristien iskuilta, ja vähentää kustannusten taakkaa, ja pienentää säteilyannoksen siirtämistä tuleville sukupolville. Englannin hallitus huomasi myös kuitenkin, kuten myös coRWM (Radioaktiivisen jätteenkäsittelyn komitea), että on todennäköistä, että vaaditaan ainakin sata vuotta ennen kuin lopullinen sulkeminen on mahdollista, näistä Englannin hallitus uskoo hankkivansa riittävän tiedon  tulevissa tutkimuksissa  saavuttavansa yleisen luottamuksen ja hyväksynnän sille, että avainpäätökset tehdään tulevaisuudessa.

Mutta mitään sopimusta hyväksyä ydinjäte uudesta reaktorista ei ole tehty, vaikka emme tiedä  minkälaiset vaikutukset varastojen aukipitämisestä seuraa.
Se pitäisi olla!  Sitä vastoin saatetaan työstää halvempia puhtaasti taloudellisia laskelmia ja käyttää olemassa olevaa varastoa uuden jätteen säilyttämiseen pitämällä varasto auki pidempään, tällä tavalla saatetaan tehdä ilkeämieliset sisääntulot helpommiksi, mistä on kirjaimellisesti rahassa mittaamattomat seuraukset.

Jäin suuresti vakuuttuneeksi, että  ministerit ja hallituksen virkamiehet samoin näyttävät ottaneen  strusin – kaltaisen asennon ydinjätteen turvallisuuden pakkotilanteessa, harhaanjohtavalla uskolla, että painamalla pää  tarpeeksi syvälle santaan mahdolliset ja ennustettavat ongelmat häipyvät. Niin ne eivät tee.

Olin Tammikuussa 2007 kirjoittajana tuvallisuusosaston alustuksessa, joka tehtiin vastaukseksi Hallituksen lausuntoon lokakuussa 2006, joka oli vastaus CoRWM:n loppuraporttiin ja suosituksiin.

Laitan tämän osuuden kursiivikirjaimin alapuolelle, koska kaikki todisteet mistä olen tietoinen, vihjaavat että kaikki yksityiskohtaiset määräykset, jotka kirjoitettiin ulos  MRWS dokumentin kirjoittaja on katsonut läpi sormien.
CoRWM suositus 2 esitti:

Väliaikaisen varastoinnin ohjelman täytyy  olla mukana pitkän aikavälin hallintastrategiassa. Ne epävarmuudet, jotka ympäröivät kallioperään varastoimisen täytäntöönpanossa, mukaan lukien sosiaaliset ja eettiset seuraamukset, johti CoRWM:n suosittelemaan jatkuvaa sopimusta turvalliselle jätteiden käsittelylle, joka on jämerä vastus epäonnistumisen riskeille hallintaohjelmassa.

Sen mukaan pitäisi tehdä:

1. turvallisuuden uudelleentarkastelu ja varmistaminen, erikoisesti terrorihyökkäyksen varalle
2. varmistaa varastojen pitkäikäisyys
3. asianmukainen jätteen kiinteytys johtaen passiivisesti turvallisiin jätemuotoihin
4. minimoida jätteiden uudelleen paketoimisen tarvetta
5. vaikutukset jätteiden kuljetukseen

 
1. Turvallisuus

Yllä olevista seikoista johtuen hallitus sen sijaan että olisi hyväksynyt ehdotukset laajasti valikoi tämän esitettäväksi:
”Kaikkien varastojen turvallisuus on äärimmäisen tärkeää.  DNA:n urakoitsijat ovat saaneet säännöt ja ohjeet Rauhanomaisen Ydinvoiman Turvallisuuden Toimistolta ja ottavat jo huomioon sellaiset asiat jotka sisältävät uusien varastojen suunnittelun ja insinööritaidon ja olemassa olevien uudelleenarvioimisen riskien näkökulmasta koskien niiden sisällön turvallisuutta, nyt ja tulevaisuudessa. Tämä ottaa huomioon, mutta ei rajoita, jätemuotojen haavoittuvuuden ja suojaamisenhyökkäystä vastaan.

Kommentit

On useita turvallisuuskysymyksiä, jotka koskevat terrorihyökkäystä. 

Ydinjätteiden varaston turvaaminen terrorihyökkäykseltä aiheesta on kertonut Dr Pearson ,parlamentin jäsen, ilmaston muutosten ympäristöministeri (jonka vastuuseen kuuluu myös radioaktiivisten jätteiden politiikka) hänen suullisessa lausunnossaan House of Lords tiede ja teknologia komitealle, tammikuun 29 päivä 2007.

S&T komitean jäsen Lordi Folwers (jonka oma valtakirja näihin asioihin johtuu hänen puheenjohtajuudestaan Kuninkaallisen ympäristön saasteen komission kyselyssä, jonka raportti radioaktiivista jätteiden ja ydinenergia materiaalien hallinnasta julkaistiin 31 vuotta sitten)oikeutetusti nosti esiin erityisen sopimuksen, joka julkaistiin tammikuussa 2006,  CoRWM:n asiantuntijaryhmän toimesta kiinnittääkseen huomiota ydinjätteen käsittelyn turvallisuusnäkökohtiin, tämän siteeraus on kokonaan alapuolella.

Asiantuntijat olivat kiinnostuneita tekemään seuraavanlaisen lausunnon, ja he uskoivat vahvasti että se ilmestyisi kuuluisassa paikassa lopullisessa CORWM:n dokumentaatiossa.

”Turvallisuusasiantuntijat korostivat CORWM:n asiantuntijoiden workshopissa huomioimaan että CoRMW ei ole vastuussa niistä priorisoinneita, jotka on annettu ydinjätteiden varastoinnin kunnosta ja ydinjätteiden muotojen varastointimalleista, aikaisemmista kuljetuksista tiettyihin varastoihin/jätelaitoksiin, jota ei  ehkä tapahdu muutamaan vuosikymmeneen tulevaisuudessa. Kuitenkin meidän yksimielinen mielipiteemme on, että pitäisi kiinnittää suurempaa huomiota nykyisten radioaktiivisten jätteiden käsittelyyn Englannissa, siinä mielessä kuin ne ovat haavoittuvaisia terrori-iskuille. Me emme ole tietoisia sellaisesta Englannin hallituksen ohjelmasta, mikä vastaisi näihin kysymyksiin pätevästi ja yksityiskohtaisesti tai priorisoisi asioita ja  pitäisi epäsopivana haavoittuvia jätteensäilytysmuotoja, sellaisia kuten käytetty polttoöljy, joka tulisi jäämään niiden nykyiseen olotilaan varastossa. Me kehotamme hallitusta tekemään vaaditut toimenpiteet ja opastamaan NDA:ta, yhteistyössä säännöistä vastaavien kanssa, tuottamaan täytäntöönpanosuunnitelman ja vähentämään Englannin radioaktiivisten jätteiden sijoituksen haavoittuvuutta mahdollisille terrorihyökkäyksille, kunnostamalla ja kartoittamalla varastovaihtoehdot insinööritaidoilla ja  erityissuunnittelulla isoa terrorihyökkäystä vastaan.

Dr Pearson kertoi S&T:n komiteassa, että ministerit olivat tyytyväisiä nykyisen suojelusopimuksen terrorihyökkäyksen varalle. Hän osoitti ministerien ottavan neuvoja hallituksen turvallisuusneuvonantajalta, Rauhanomaisen ydinturvallisuuden toimistosta. (OCNS)

Mutta mitä Dr Pearson ei selventänyt, sitä mikä on tärkeää yleisölle selventää, on että asiantuntijoiden joukossa, jotka sopivat valtavan sopimuksen oli John Reynolds, OCNS:n varajohtaja, joka oli yksi osallistuja silloisen turvallisuusjohtajan BNFL, Dr Roger Howsley:n kanssa.

On selvää, että toistetut vakuuttelut ministerien tyytyväisyydestä nykyistä Englannin ydinjätesopimusta kohtaan, sopimusta joka kattaa myös radioaktiivisen jätteen, ovat vaarallisen itsetyytyväisiä. Vähintäänkin ministerien pitäisi kertoa yleisölle mitä muutoksia nykyiseen OCNS:n tekemään ydinjätesopimukseen on tehty, joka on johtanut tähän tyytyväisyyteen, ja että nykyinen ja tuleva turvallisuussopimus muutettiin OCNS:n näkökulmasta, koska OCNS apulaisjohtaja allekirjoitti CoRWM:n asiantuntijoiden lausunnon.

Sitä paitsi ministerien toistuva luottamus OCNS:n kykyihin ja määräysvaltaan saattaa olla väärinarvioitu. Kaikkein viimeisimmässä OCNS:n tekemässä vuosiraportissa heidän johtajansa Roger Brunt paljastaa, että Englannin ydinteknologiateollisuus on raportoinut 39:stä hairahduksesta terrorin vastaisessa turvallisuusjärjestelyssä viime vuonna, mukaan lukien varkauksia, internetin väärinkäyttöä,  energiankatko ja sähkökatkoja.

OCNS:n raportti paljastaa, että ”arvioinnit osoittavat että mitään suurta vahinkoa ei ole tapahtunut, mutta se tosiasia että niitä tapahtuu jatkossakin, vahvistaa  pysyvää tarvetta taistella itsetyytyväisyyttä vastaan. Turvallisuustarkastaja jatkaa työtä läheisesti turvallisuusjohtajan kanssa teollisuuden sisällä nostaakseen henkilöstön turvallisuustietoisuutta. 

OCNS myös ilmaisee huolensa lisäturvallisuus haasteista, johtuen kasvavasta netin käytöstä ja kannettavista sähköpostilaitteista. Ydinvoimaloiden operaattorit raportoivat yli 26 tapausta OCNS:lle viime vuonna koskien laitoksen turvallisuutta. Ne sisälsivät ”epäonnea päävoimajohdossa kontrollihuoneessa”, ”valaistuksen aiheuttama hälytyshäiriö” ja jokin tärvelevä esine on sijoitettu liian lähelle aitaa.”

Kaiken kaikkiaan OCNS johtaja siitä huolimatta veti yhteen jotenkin epäuskottavasti, että rauhanomainen ydinturvallisuus on tyydyttävästi selostettu. ”Olen tyytyväinen, että ydinmateriaalinen turvallisuus ei ole ollut yksipuolista tai asenteellista.”

Vuoden 2007 elokuun alussa, OCNS:n johtaja julkaisi viimeisimmän vuosiraporttinsa ministereille. Hänen osissaan radioaktiivisesta jätteestä todetaan:

RADIOAKTIIVISEN JÄTTEEN TURVALLISUUDESTA

Tämän raportoinnin aikavälillä minulta on useissa yhteyksissa kysytty mielipidettä ydinvoimalajätteen väliaikaisen varastoinnin turvallisuudesta. Varmuuden vuoksi uskon, että paras paikka radioaktiiviselle jätteelle on pitkäaikainen säilytyspaikka, joka on ensin kunnollisesti valmisteltu saatavilla olevien  parhaiden tutkimusten ja teknologioiden mukaisesti, jotta varmistetaan sen olevan passiivisessa tilassa. Siihen asti, kunnes tuo tavoite voidaan toteuttaa, ei ole muuta mahdollisuutta kuin varastoida jäte luvanvaraisilla ydinvoimaloilla. Kaikki tuollaiset voimalat ovat kuitenkin ankarien Ydinvoimaloita koskevien turvallisuussäännösten  (NISR 03, Nuclear Industries Security Regulations 2003) alaisia. Minä vaadin kaikelle radioaktiiviselle jätteelle kunkin voimalan alueella soveltuvia turvalllisuusstandardeja, jotka on mitoitettu ydinmateriaalin ja aktiviteettitason suhteessa. Ilman tätä ei radioaktiivista jätettä säilyttävän lisensoidun ydinvoimalan turvallisuusohjetta (SSP, Site security plan) voitaisi hyväksyä. OCNS:n tarkastajat (Office for Civil Nuclear Security) sisällyttävät radioaktiiviset jätevarastot tarkastusohjelmaansa varmistaakseen sääntöjen noudattamisen.
 

Tämä kappaleen perusteella on epäselvää, luokitteleeko  ylimmäinen turvallisuuspäällikkö  varastoidun ydinpolttoaineen radioaktiiviseksi jätteeksi, mutta jos näin on, hän ei osoita ollenkaan siinä määrin huolta kuin mihin sitoutui hänen aikaisempi apulaisjohtajansa, joka varauksetta oli mukana yllä lainatussa, Radioaktiivisten jätteiden käsittelykomitealle ( CoRWM:lle, The Committee on Radioactive Waste Management) annetussa lausunnossa.

Toisessa raporttinsa kohdassa (kappale 74, s. 17) turvallisuuspäällikkö toteaa:

“Tätä kirjoittaessani minulla ei ole vaatimuksia enempiin muutoksiin teollisuusturvallisuuden suhteen, mutta tulevaisuudessa OCNS:n pitäisi määritellä mahdollisesti rakennettavien uusien ydinlaitosten turvallisuus, kuten esim. pitkäaikainen jätteen säilytyspaikka tai mikä tahansa väliaikainen jätevarasto silloin, kun niitä vielä rakennetaan.”
 
Mutta, kuten aiemmin jo todettiin MWRS:n kohdassa  4.12, joka julkaistiin kuusi viikkoa ennen OCNS:n raporttia:

“Nykyään turvallisuusohje täytyy hyväksyä ennen kuin toiminta alkaa, mutta hallitus miettii tämän vaatimuksen tiukentamista sellaiseksi, että turvallisuusohjeen on oltava OCNS:n hyväksymä ennen kuin rakentaminen voi alkaa.”

Ministerien tulisi selventää aikooko hallitus vaatia tuollaista turvallisuusohjetta ennen lopullisen säilytyspaikan rakentamista vaiko sen aikana.

Hallitus antoi vastineen ylähuoneen tiede- ja teknologiakomitean (the Lords Science & Technology Committee) kyselyyn radioaktiivisen jätteen käsittelystä 3. kesäkuuta 2007. Komitean suositus no 16 kuului:

“Hallituksen on ryhdyttävä avoimempaan vuoropuheluun paikallisten yhteisöjen ja muiden osapuolien kanssa  nykyisiä  väliaikaisvarastoja koskevista riskeistä ja niiden välttämiseen tähtäävistä toimenpiteistä. 
Tästä syystä suosittelemme, että  hallitus tarkistaa osapuolille annetun tai julkaistun ydinturvallisuutta koskevan informaation määrän ja yksityiskohdat. Turvallisuusjärjestelyt muodostavat olennaisen osan täytäntöönpano-ohjelmasta ja sen luontoinen informaatio tulisi olla helposti saatavilla. (3.35)”

Hallituksen koko vastaus tähän suositukseen kuului:
“Ydinvoimasta luopumista järjestävä virasto NDA laatii parhaillaan kansallista katsausta jätevarastoiniin järjestelyistä. Nämä muodostavat osan sen seuraavasta, v. 2008 julkaistavasta strategiamietinnöstä, joka alistetaan kansalliseen tarkasteluun. Paikallisten, varastointipaikoista kiinnostuneiden osapuolten kanssa käydään myös keskusteluja.
Ydinlaitteiden asennuksilla on oltava voimalakohtainen turvallisuusohje, jonka OCNS on hyväksynyt, ja kaikkien siihen ehdotettujen muutosten on oltava etukäteen OCNS:n hyväksymät. Turvallisuusohjeessa on oltava yksityiskohtaisesti voimalan turvallisuusjärjestelyt, vakuutukset ja vartiointi ja sen on kuvattava yksityiskohdittain vahinkotapausten hoito ja raportointi.  OCNS vaatii myös hyväksytyn kuljetuskaluston sekä tarpeen tullen hyväksytyt kuljetussuunnitelmat silloin, kun ydinmateriaalia on kuljetettava lopulliseen säilytyspaikkaan.

Turvallisuusohjeiden julkaiseminen ei ymmärrettävästi ole hallituksen politiikan mukaista. NDA:n ja rakennuttajien on sovittava OCNS:n kanssa siitä, kuinka paljon tietoa turvallisuusohjeista kohtuudella ja turvallisesti voidaan antaa  osapuolille sopivaksi vakuudeksi.”
Surullisen selvää on, että kun itsenäiset asiantuntijat kritisoivat julkista ydinturvallisuuteen liittyvää tietoa, ministerit jääräpäisesti jättävät arvostelun huomiotta.
Tasan vuosi sitten silloinen Kauppa- ja Teollisuusministeriön (DTI)  energiaministeri vastasi kysymykseen, joka koski turvallisuuspäällikön resursseja tehtävänsä suorittamiseen.
Dai Davies kysyi Kauppa- ja Teollisuusministeriön pääsihteeriltä mitä arvioita tämä on tehnyt OCNS:n resurssien riittävyydestä radioaktiivisten jätteiden a) varastoinnin ja b) kuljetuksen turvallisuussäännöstöön.
Malcolm Wicks: OCNS on vastuussa kaikesta radioaktiivisesta materiaalista lisensoiduissa ydinvoimaloissa  sekä kuljetuksissa olevasta ydinmateriaalista.
OCNS arvioi omat resurssitarpeensa säännöllisesti ja resursseja saadaan DTI:n kautta. CNS:n johtajat ovat toinen toisensa jälkeen kommentoineet näitä resurssitasoja vuosikertomuksissaan, dokumenteissa jotka pääasiassa vakuuttavat, että rauhanaikaisen ydinvoimateollisuuden turvallisuusjärjestelyt  ovat tiukat ja kattavat sekä teollisuudesta riippumattoman, pätevän tahon ylläpitämät.
Julkinen raportti, 2.10.2006, palsta 559W
Kursivoinnit ovat minun. Korostan niitä koska tämä lause ei tarkoita, että kaikki turvallisuusjärjestelyt ovat riittäviä, vaikka ministerien mielestä näin olisin suotavaa. OCNS:n vuosiraportin ministereille pitäisi olla todenmukainen, ei rohkaiseva. Vastaus oli vähintäänkin moniselitteinen.
Toinen parlamentista tämän vuoden syyskuussa liberaalien ympäristödemokraattien (Liberal Democrat environment) puheenjohtajalle Chris Huhnelle annettu vastaus paljasti vuositasolla  ydinvoimasta luopumisviranomaisten (NDA) käyttämien varojen yksityiskohtaiset tiedot. Energiaministeri Malcolm Wicks totesi, että NDA:n sähköä tuottaviin reaktoreihin tilikaudella 2006-07 käyttämästä 273.17 miljoonan punnan kokonaismäärästä turvallisuuskulut olivat 7.82 milj. (muut merkittävät luvut kokonaismäärästä olivat: radioaktiivisen materiaalin kuljetus 5.27 milj., radioaktiivisen jätteen hävitys 1.62 milj.,  radioaktiivisen jätteen varastointi 0.7 milj. ) (Virallinen raportti 10.09.07, sarake 2038W). Näiden operatiivisten otsakkeiden kokonaissummien väliset suhteet, kuin myös niiden  absoluuttiset määrät tulevat varmasti lisääntymään sitä mukaan kun DNA:n reaktoreita suljetaan ja poistetaan käytöstä. Voidaan toivoa, että turvallisuuselementti rahoitetaan kokonaan jotta varmistetaan tulevien vaarallisten toimien optimaalinen turvallisuus. 

Myöhemmin tässä kuussa (19-22.11.) Englannin hallitus on mukana isännöimässä  Edinburghisssa Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen atomienergiatoimiston (IAEA, the United Nations' International Atomic Energy Agency) kansainvälistä laittoman ydinkaupan konferenssia (International Conference on Illicit Nuclear Trafficking: Collective Experience and the Way Forward), josta on etukäteen julkistettu tieto,  että siihen osallistuvat yli 70 kansakunnan edustajat ja asiantuntijat ovat suuresti huolissaan ydinturvallisuusasiasta. 
IAEA toteaa, että “konferenssi kokoontuu tarkastelemaan laittoman kaupan  vastustamisen maailmanlaajuista kokemusta ja harkitsemaan mahdollista kansainvälistä strategiaa estämään, löytämään ja vastaamaan tähän ilmiöön. Tähän tarkoitukseen sopivat asiantuntijat ja poliittiset virkamiehet saatetaan yhteen jakamaan jo saavutettujen tulosten antamaa tietoa, tarkastelemaan ydinkaupankäynnin vaaroja ja riskejä ja suosittelemaan parempaa tietä laittoman kaupankäynnin kitkemiseksi. Konferenssin erityiskohteet ovat:
23. Radioaktiivisen materiaalin laittoman kaupankäynnin riskien ja uhkien tarkastelu
24. Ymmärtää paremmin radioaktiivisen materiaalin laittoman kaupankäynnin nykyisiä ja tulevia tapoja ja suuntauksia
25. Luotava keinot selvittää laiton kaupankäynti rajoilla ja jakaa informaatiota selvitystyön teknologiasta ja reagointimetodeista.
26. Olevien  verkostojen vahvistaminen ja yhteistyö laittoman kaupankäynnin tietojenvaihdossa.
27. Tarkastella miten maastaviennin ja maahantuonnin tehokkaammat järjestelmät voivat olla apuna taistelussa laitonta kaupankäyntiä vastaan.
28. Jakaa informaatiota toimista, joiden tarkoituksena on saattaa voimaan kansainvälisiä, ydinturvallisuudelle tärkeitä velvoitteita, suosituksia ja ohjeita.
29. Ehdottaa toimia, joilla vahvistettaisiin IAEA:n kautta tapahtuvaa kansainvälistä toimintaa.
Tämän  hallituksen isännöimän kansainvälisen konferenssin  – joka tulee osoittamaan maailmalle  ydinturvallisuus-järjestelmän epäonnistumisissa piilevät vaarat ja riskit – ja aikaisemman, niinikään Ison-Britannian v. 2005 Lontoossa isännöimän IAEA:n ydinturvallisuuskonferenssin  valossa on vaikea ymmärtää, miksi hallitus  vastineessaan CoRWM:n asiantuntijoiden selviin huoliin säteilytetyn 'käytetyn' ydinpolttoaineen  varastoinnista  ydinvoimaloissa itsepäisesti luottaa toistettuihin vakuutteluihin ja pyrkii piiloutumaan OCNS:n  taakse siitä huolimatta, että OCNS:n omat raportit ministereille osoittavat useita ratkaisemattomia vajaavuukisa ydinturvallisuuskontrollissa.
Toinen osa: Vastuu
Ylähuoneen Tiede- ja Teknologiakomitean raporttiin radioaktiivisen jätteen käsittelystä lordi Rooker vastasi mainitsemalla lukeneensa “koko selostuksen” Defra ministeri Phil Woolasin 11.10. komitean kanssa  pitämästä kokouksesta. Ikäväkseni olen tutkiskeltuani ylähuoneen komitean  valtuudet, alahuoneen kirjastoa ja hra Woolasin toimistoa Defrassa tullut siihen tulokseen, että tämä kokous on päätetty pitää epämuodollisena mielipiteiden vaihtona, eikä sillä ole aikomuksiakaan julkistaa selostusta josta lordi Rookeria oli yksityisesti informoitu.
Samassa puheessa lordi Rooker lisäsi: “Asia on tutkittava kunnolla. Se tapahtuu parhaiten jos kaikki on avointa ja läpinäkyvää.” Olen hänen kanssaan samaa mieltä, mutta on sääli, ettei hänen osastonsa toimi siten kuin saarnaa avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä.
Käytän tätä nykyaikaisena esimerkkinä vastuuongelmista saadakseni ilmi huoleni siitä, että esitykset vastuujärjestelyiksi MRWS:ssä ovat riittämättömät.
Kysymys vastuunkantajasta ratkeaa CoRWM:n (The Committee on Radioactive Waste Management) uudelleen valitun komitean toimivuudesta. Komitean uudelleenvalinnasta lordi Rooker kertoi edustajatovereilleen aikaisemmin jo mainitussa puheessaan:
“Valitessamme uudelleen komitean jäseniä tarkoituksemme oli vahvistaa tieteellistä, teknologista ja sosiaalitieteellistä asiantuntemusta kuten Tiede- ja teknologiakomitea suositti. Oppineita yhteisöjä kuten tiede ja teknologiakomiteaakin kehotettiin tuomaan haku  mahdollisten sopivien jäsenten huomioon. Haettiin oikeaa taito- ja asiantuntemustaustaa, Defran tieteellinen pää?? painotti nimityspaneelia hakemusten tieteellisen taustan merkityksestä. 
Uusi komitea nimitettiin 25.10. Luotamme siihen, että tieteellinen ja teknillinen silaus on vahvistettu ja että komitea jatkaa todisteisiin perustuvan neuvomisen korkeaa tasoa, mikä perustuu avoimuuteen, läpinäkyvyyteen ja sitoutumiseen kuten edeltäjänsäkin. Lisäksi sitoutumisemme parhaan mahdollisen komitean nimittäminen merkitsee, että kahden erityisen tieteellisen ja teknologisen alan  kohdalla – hydrogeologian ja kaivostoiminnan –  asetamme uuden haun saadaksemme oikeat jäsenet komiteaan.”

Vaikka kukaan ei voi asettaa kyseenalaiseksi CoRWM:n teknisesti pätevien asiantuntijoiden merkitystä, on sääli, että asiantuntemuksen paletti ei sisältänyt henkilöä, jolla olisi ollut hyvä asiantuntemus päätöksenteosta tai ympäristöasioiden kehityksestä. Näiden alojen asiantuntijoita oli hakijoiden joukossa, mutta heitä ei valittu. Pelkään päätöksentekoon kohdistuvaa arvostelua, kun NDA vie eteenpäin MWRS ohjelmaa ja osoittautuu heikoksi asiantuntemuksen puutteessa, ja julkinen uskottavuus kärsii tästä syystä.

Seuraavaksi kommentti alla olevaan kysymykseen:
Kysymys 6: 
Oletteko samaa mieltä, että 'yhteisö' voidaan määritellä sijoituspaikan valinnan yhteydessä? Ellette ole, mitä vaihtoehtoista menetelmää ehdottaisitte ja miksi?
Olen sitä mieltä, että tämä menetelmä sai erittäin huonon lähtökohdan kun entinen ympäristöministeri David Miliband, ydinvoiman ehdoton kannattaja, piti hyvänä ja hyväksyi CoRWM:n ehdotukset parlamentin lausunnossa  lokakuussa 2006 ja antaen täten kannatuksensa vapaaehtoisuudelle. 
Hävityslaitokset rakennetaan vain maantieteellisesti sopivaan paikkaan, ja maantieteelliset ja tieteellliset seikat seulotaan muiden yhteiskunnallisten seikkojen myötä, koska onnistuneen ohjelman vuoksi kaikkien kriteereiden on täytyttävä.”
Sitten hän lisäsi tarpeettomasti ja sopimattomasti:
“Pyydän  minkä tahansa paikallisen viranomaisen – tai ryhmän,  joka haluaa liittyä noihin keskusteluihin ottamaan  suoraan yhteyttä minuun, ilmastonmuutos- ja ympäristöministeriin, tai alaisiini. Samankaltaisia pyyntöjä ovat esittäneet kollegani muista hallintokunnista, jotka eivät ole asianosaisia. 
Tämä pyyntö oli äärimmäisen ennenaikainen, ja olisi saattanut johtaa vapaaehtoisuuden käsitteen romuttamiseen ennen kuin se oli edes täysin valmisteltu.
MRWS:n kappaleet 5.9. - 5.16 esittävät paremmin harkintamalleja,  joita on tutkittava ennenkuin mikään yhteisö (vaikka kuinka tarkasti määritelty) asettuu vapaaehtoisesti mahdolliseksi säilytyspaikaksi.
Kappale 5.12. aivan oikein käsittelee hyvin tärkeää asiaa:
“Tämän isäntäyhteisön ulkopuolella on todennäköisesti muita yhteisöjä, jotka ovat kiinnostuneita siitä, tulisiko laitos rakentaa isäntäyhteisöön vai ei. On oltava tapa jonka kautta  he voivat tulla mukaan prosessiin. Tällainen yhteisö voisi olla läheinen kylä, yhteisö isäntäyhteisöön vievien , pääteiden varrella, tai jopa kokonainen demokraattinen yksikkö, kuten maakunta tai lääni, jossa isäntäyhteisö sijaitsee. Hallitus ehdottaa, että tuollaisia yhteisöjä kutsutaan nimellä “laajemmat paikalliset edut”. 
Luulisin mahdollisten kuljetusväylien varrella olevien yhteisöjen osoittautuvan merkityksellisiksi, kun erilaisten  “yhteisöetupakettien” jaon oikeudenmukaisuutta arvioidaan. Vaikka  kiistettäisiin isäntäyhteisön ja lopullisen säilytyspaikan kohtaama  mahdollinen riski lopullisen radioaktiivisen keskittymän sijaitessa heidän jalkojensa alla, voidaan kuitenkin väittää, että kuljetusreitin varrella sijaitsevat yhteisöt olisivat suurimman mahdollisen vaaran kohteena, koska onnettomuudet ja/tai pahaa tarkoittavat hyökkäykset tai radioaktiivisten jätteiden kuljetusten keskeytys rauta- tai maantiellä ovat todennäköisempiä kuin näiden materiaalien sijaitessa niille rakennetuissa, tarkoitukseen sopivissa maanalaisissa luolissa.  Näiden radioaktiivisten rahtien haavoittuvuus  tarkoittaa että reitillä olevien yhteisöjen antama turvasopimus on yhtä tärkeä kuin vapaaehtoisten isäntäyhteisöjen, koska rahtien määrä kasvaa moninkertaiseksi käsittelyohjelman alettua. 
Yhdysvalloissa, missä parin vuosikymmenen ajan on kaavailtu yhtä ainoaa keskitettyä lopullista sijoituspaikkaa Yucca vuoreen Nevadassa suurelle osalle sädetettyä käytettyä polttoainetta, jota tällä hetkellä varastoidaan useissa maan yli 100:sta reaktorista, on syntynyt kasvava vastustusliike kuljetusväylien varrella olevissa yhteisöissä, jotka ovat provokatiivisesti kutsuneet kuljtuksia 'liikkuviksi Tsernobyleiksi'. Vaikka Isossa-Britanniassa radioaktiivisen jätteen tarvitsemat kuljetusmatkat minne tahansa lopulliseen sijoituspaikkaan (tai paikkoihin) ovat paljon lyhyemmät kuin Yhdysvalloissa, on todennäköistä, että kuljetusreittien varrella syntyy – mielestäni syystä – huolestumista, joka melko varmasti kasvaa.
Ollaksemme oikeudenmukaisia isäntäyhteisöä ja kuljetusväylän varrella olevia yhteisöjä kohtaan luulisin olevan tärkeää, että hallitus pitäisi tärkeänä julkistaa lehdissä ja Defra & BERR'in kotisivuilla pyynnön paikallisviranomaisille, että nämä harkitsisivat vapaaehtoisesti ryhtyä mahdollisiksi isäntäyhteisöiksi. Samalla esiteltäisiin kaikki muut vapaaehtoiset yhteisöt ja niiden vastaukset. 
Tämä läpinäkyvyys on tärkeää, varsinkin mahdollisille kuljetusväyläyhteisöille, jotka eivät itse ole ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi.
Biografiset tiedot
Tri David Lowry työskentelee riippumattomana tutkimuskonsulttina erikoisalanaan  Iso-Britannian ja EU:n ydinvoima- ja ympäristöasiat
Vuodesta 1992 lähtien tri Lowry on valmistellut yli 6 000 kyselyä parlamentin ylä- ja alahuoneen jäsenille, laatinut aloitteita, puheita ja artikkeleita heidän puolestaan, ehdottanut parannuksia Europarlamentin raportteihin ja tutkinut, luonnostanut ja ........kaksi komitearaporttia EU:n yleiskokoukselle. Vuoden 1997 vaaleihin asti David Lowry toimi entisen Englannin ympäristöministerin,   edustaja  Michael Meacher'in  neuvonantajana ja avustajana (tämän ollessa ympäristönsuojelun varjopääministerinä). Vuosina 2000 – 2001 hän oli mukana laatimassa laajaa raporttia atomivoiman uudelleenkäytön ympäristöä ja terveysvaikutteista, toimi 
David Lowrylla on laaja kokemus lobbaamisesta ja median perehdyttämisestä kuin myös multimedia esitysten valmistelusta ja esittämisestä sekä suullisten ja kirjallisten lausuntojen antamisesta erilaisille kuulijakunnille, kutuen akateemisille yleisöille, eri puolueiden poliitikkoryhmille, eurooppalaisille ja englantilaisille parlamentaarisille komiteoille, painostusryhmille ja julkisissa kuulusteluissa. Hän on luennoinut  useina kesinä energia-asioista Readingin yliopiston Msc-tasolla, MBA-kurssille Lancasterin yliopistossa ja tehnyt haastattelututkimusta Ranskassa, Saksassa ja Japanissa avoimen yliopiston globaalia ympäristömuutosta koskevassa tutkimusprojektissa. 
David Lowrylle myönnettiin avoimen yliopiston tohtorin arvo päätöksenteosta ydinasioissa v. 1987. Sitä ennen hän opiskeli New Yorkin State Universityssa 1978 – 79 ja Lontoon School of Economics'issä 1975 – 78.
Vuonna 2001 hänelle myönnettiin eritystunnustus valistuksesta ydinvoimasta vapaa Tulevaisuus -säätiön vuotuisessa tilaisuudessa ja 1995 Ison-Britannian Kampanja tiedonvapauttamiseksi -tunnustus politiikan alalla (yhdessä parlamenttiedustaja Llew Smithin kanssa) tehokkaimmista ja sitkeimmistä    parlamenttikyselyistä ydinvoimaa koskevista siviili- ja sotilasasioista. Vuodesta 1980 lähtie David Lowry on julkaissut suuren määrän erikois- ja yleisartikkeleita (sekä useita yleisönosastokirjoituksia paikallisissa ja valtakunnallisissa lehdissä)  eri maiden aikakaus- ja sanomalehdissä.
Julkaisuja:
Yhtenä kirjoittajana teoksessa “The International Politics of Nuclear Waste”, Ydinjätteen kansainväliset suuntaviivat (Macmillan 1991)
Avustavana kirjoittajana teoksen “Nuclear or Not?” Atomivoima vai ei?  kappaleissa, jotka koskevat ydinvoiman turvattomuutta ja radioaktiivista jätettä koskevaa politiikkaa  (Palgrave Macmillan 2007)
NISR 03 = Nuclear Industries Security Regulations 2003
SSP = Site Security Plan
OCNS= Office for Civil Nuclear Security
CoRWM = The Committee on Radioactive Waste Management
NDA = Nuclear Decommisioning Authority
IAEA = The United Nations' International Atomic Energy Agency
.