(Kuva) Paukkajavaaran uraanikaivos Enossa oli tällä alueella, josta brittiläisyhtiö on tällä hetkellä kiinnostunut. Alueeseen tutustuvat Enon yhdyskunta- ja maankäyttöinsinööri Juha Lemmetyinen (vas.), tarkastaja Eija Venelampi Säteilyturvakeskuksesta, hallitussihteeri Sari Rapinoja kauppa- ja teollisuusministeriöstä ja Kontiolahden ympäristönsuojelusihteeri Antti Suontama. Kuva: Anni Karvinen

Ulkolaiset yhtiöt kilpailevat Pohjois-Karjalan esiintymistä
Uraanin etsintä: Kaivostoiminnan alkaminen voi kestää jopa 10-15 vuotta. Kontiolahtelaisten juomavesi aivan ranskalaisyhtiön varaaman alueen läheltä.

Eno
Heikki Kemppainen

Kairaukset uraanin etsimiseksi Pohjois-Karjalassa voidaan hyvinkin aloittaa tämän vuoden aikana, kauppa- ja teollisuusministeriön kaivosylitarkastaja Krister Söderholm arvioi. Ennen kaivostoiminnan alkamista kairauksia voidaan tehdä kuitenkin 5-10 vuotta.
Pohjois-Karjalan uraaniesiintymistä on kiinnostunut tällä hetkellä ainakin kaksi ulkomaista yhtiötä. Varauksia ovat tehneet ranskalainen Cogema ja brittiläinen Agricola Resources.
Enon ja Kontiolahden kunnan edustajat saivat maanantaina kuulla tarkempia tietoja ranskalaisen Cogema-yhtiön valtaushakemuksesta, johon odotetaan Enon kunnan kannanottoa helmikuun 10. päivään mennessä.
Enon kunnanhallituksen on tarkoitus keskustella asiasta tarkemmin ensi maanantaina.
Valtaushakemusalue on noin 16 neliökilometriä Enon ja Kontiolahden kuntien alueella. Valtaushakemus ja varaus tehdään huomattavasti isommalle alueelle kuin missä varsinainen kaivostoiminta voitaisiin toteuttaa. Tällä tavoin yhtiö haluavat pitää kilpailijat poissa alueelta.
Hyvin todennäköistä onkin, että kaivostoiminta voisi lopulta rajoittua alueen keskialueelle, jossa on Enon Riuttan kylä. Varsinainen kylä on kuitenkin Söderholmin mukaan alueen ulkopuolella.
Kontiolahden kunta ehti ottaa myönteisen kannan valtaushakemukseen, vaikka valtausalueen lähistöllä on Enon ja Kontiolahden kuntien yhteinen vedenottamo, josta noin kolmannes kontiolahtelaisista saa juomavetensä.
Kontiolahden ympäristönsuojelusihteeri Antti Suontama uskoo, että lupa-asiat joutuvat huomattavasti tarkempaan käsittelyyn vedenottamonkin lähellä olevan valtausalueen osalta, jos kaivostoiminta etenee. Suontamo uskoo, että tällöin varmistetaan, ettei kaivosalue ole lähellä vedenottamoa. Hänen näkemystään ei kysytty ennen kunnan päätöstä.
Cogeman valtausalueella on asutusta hyvin vähän.
Söderholm uskoo, että kahden yhtiön kiinnostus uraaniesiintymiin tuo lisää varauksia Pohjois-Karjalassakin.
- Veikkaan, että niitä tulee lisää.
- Kaikkialla maailmassa on uraanin etsinnän buumi. Uraani on nyt kuumaa metallia, Söderholm jatkaa. Uraanin hinta on kolmin-nelinkertaistunut muutaman viime vuoden aikana. Pohjois-Karjalasta uraani vietäisiin todennäköisesti ulkomaille jatkojalostettavaksi. Uraania käytetään ydinvoimaloiden polttoaineen valmistukseen
Cogeman hakemalla valtausalueella sijaitsee puolenkymmentä asuttua taloa ja muutamia kesämökkejä. Maa-alueet ovat yksityisten ja metsäyhtiöiden omistuksessa. Vain pieni rantakaistale on rantaosayleiskaavan piirissä Enon puolella. Kontiolahden puolella ei ole kaavavaikutuksia.
Alueen asukkaiden mielipide karttoitetaan, jos tutkimushanke etenee.

Brittiläisyhtiö
Paukkajavaaran alueelle

Cogeman ohella Pohjois-Karjalassa varauksia on tehnyt myös brittiläinen Agricola Resources-niminen yhtiö, joka on huomattavasti Cogemaa pienempi.
Agricola Resourcesin varaus on puolestaan keskittynyt Enossa Paukkajavaaran alueelle, jossa aikaisemmin oli pieni uraanikaivos vuosina 1958-1961. Kaivos suljettiin kylällä kiertävien huhujen mukaan Neuvostoliiton painostuksesta ja Suomen jopa epäiltiin suunnittelevan omaa ydinasetta.
Agricolan varaus on kooltaan noin puolet Cogeman valtausalueesta. Kauppa- ja teollisuusministeriöllä on ilmennyt Agricolan kanssa ongelmia, sillä yhtiö aloitti Sallassa kairaamisen ennen kuin varsinaiset luvat olivat kunnossa. Pohjois-Karjalan varauksestaankin yhtiö on tiedottanut toistaiseksi erittäin niukasti.
- Voi kuitenkin olla, että jos uraaniesiintymä ilmenee kannattavaksi, Agricola Resources voi jopa myydä valtauksen isommalle yhtiölle, Söderholm arvioi.

Kuntalaiset
rauhallisia

Tiedotustilaisuudessa korostettiin, että kaivostoiminnan alkaminen voi kestää 10-15 vuotta. Enossa on kuitenkin heräämässä toiveikkuutta uusista työpaikoista. Tämäntyyppinen pieni kaivos voisi työllistää noin sata työntekijää 10-20 vuodeksi, Söderholm suostuu arvioimaan.
Tiedostustilaisuudessa asiantuntijat vakuuttivat, että säteilyvaarat pyritään kaikin mahdollisin keinoin ennakoimaan ja yhtiö joutuu läpäisemään luvat ja ympäristövaikutusten arvioinnit. Ympäristöaktivistit ovat jo ehtineet vierailla ministeriössä moittimassa ulkolaisyhtiöiden valtaushankkeita Suomessa.
- Uraanin etsintä ja tutkimus eivät lisää säteilyä tai aiheuta lisävaaraa ihmisille tai luonnolle, Söderholm vakuuttaa ja lisää:
- Todennäköisyys on kuitenkin kohtalaisen pieni, että löytyy louhintakelpoista uraania. Cogema on kuitenkin sen verran iso yhtiö, että yhtiö ei veisi prosessia eteenpäin, jos kyseessä ei olisi riittävän iso kala, Söderholm toteaa.
Enon kunnanhallituksen puheenjohtaja Pekka Kukkonen arveli asiantuntijoita kuultuaan, että todennäköisyys kaivostoiminnan aloittamiseen voisi olla viitisen prosentin kieppeillä.
Enolaiset ovat suhtautuneet hankkeeseen rauhallisesti, vaikka uraanista ja säteilyvaaroista tiedetään hyvin vähän.
- Yhtään puhelinsoittoa ei ole vielä tullut, Kukkonen huomauttaa.

17.2.2006, talous

KTM syynää valtaushakemukset lain vaatimaa tarkemmin
uraaniKaivokset: Pekkarinen suhtautuu kriittisesti kaivostoimintaan asutuilla alueilla.

Helsinki,
STT-Raisa Karsikko

Kaivosyhtiöiden jättämät hakemukset uraanin valtausluviksi käsitellään kauppa- ja teollisuusministeriössä tarkemmin kuin kaivoslaki vaatii. Päätösten valmisteluun osallistuvat myös ympäristöministeriö, Säteilyturvakeskus ja alueelliset ympäristökeskukset.
Lisäksi asianosaisia, muun muassa alueiden kuntia, kuullaan normaalia laajemmin ja valmistelun etenemisestä tiedotetaan aktiivisesti, kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) lupasi KTM:n tiedotustilaisuudessa torstaina.
Uraanin etsintähankkeet ovat herättäneet huolta erityisesti itäisellä Uudellamaalla ja Pohjois-Karjalassa, jonne ranskalaisyhtiö Cogema on talven mittaan hakenut useita valtauslupia. Eri yhtiöiden valtauslupia on haussa myös Kittilään ja Kuusamoon. Päätöksiä on luvassa vielä tämän kevään aikana.
Mahdollisista valtausluvista on vielä pitkä matka varsinaiseen kaivostoimintaan, joka ydinenergialain mukaan vaatii valtioneuvoston luvan.
Valtausluvat ovat enimmillään voimassa kahdeksan vuotta. Ne oikeuttavat enintään pienimuotoiseen koelouhintaan ja rikastukseen.
Pekkarinen ja KTM:n kaivosylitarkastaja Krister Söderholm torjuivat tiedotustilaisuudessa tiukasti väitteet siitä, että KTM olisi tiedottanut huonosti uraanin etsintähankkeista. Pekkarinen korosti, että tiedottaminen on päinvastoin ollut aktiivisempaa kuin laki vaatii.
- Meidän ei olisi tarvinnut kertoa varauksista, mutta olemme sen tehneet, koska uraaniin liittyy tietty herkkyys, hän sanoi. Hän lisäsi erikseen tarkistaneensa oikeuskanslerilta, että myös lain vaatimaa suurempi sidosryhmien kuuleminen on mahdollista.
Pekkarinen itse sanoi suhtautuvansa erittäin kriittisesti siihen, että uraanikaivostoimintaa voitaisiin käynnistää alueilla, joilla asuu ja liikkuu runsaasti ihmisiä.
Eri asia on, jos jostain päin Suomea löytyy alue, jossa uraania voidaan vaarattomasti kaivaa ja edelleen käsitellä.
- Minulla ei ole mitään mielipidettä siitä, pitäisikö Suomeen saada uraanikaivos vai ei, Pekkarinen sanoi ja korosti, että päätökset pitää kuitenkin tehdä lakien perusteella.

Uusi kaivoslaki
jo työn alla

Nykyinen kaivoslaki on 60-luvulta eikä sisällä mitään erityisiä määräyksiä uraanin suhteen. Uusi laki on KTM:ssä kuitenkin jo työn alla ja pyritään Pekkarisen mukaan saamaan voimaan vielä tämän hallituskauden
aikana. Uraanietsintöjen lisäksi ajantasaisen lain tarvetta lisää se, että malminetsintä on Suomessa muutenkin vilkastunut ja vireillä on isoja kaivoshankkeita, kuten Kittilän Suurikuusikon kultakaivos ja Sotkamon Talvivaaran nikkelikaivos.
Jo sisällä olevat uraanivaltaushakemukset on kuitenkin käsiteltävä vanhojen sääntöjen perusteella. Käsittelyssä otetaan kuitenkin huomioon myös esimerkiksi ympäristö- ja julkisuuslakien määräykset.

(Kuva) Matti Mäntynen luottaa siihen, että valtioneuvosto osaa tehdä oikean päätöksen uraanikaivoshankkeessa, oli se sitten myöntävä tai kieltävä. Kuva: Kimmo Kirves

Uraani halkaisi mielipiteet
Uraanikaivokset: Tarja Cronbergin mielestä panostus bioenergiaan toisi Pohjois-Karjalaan monin verroin enemmän työpaikkoja kuin uraanin louhinta.

Kontiolahti
Arttu Käyhkö

Kontiolahteen kaavailtu uraanikaivos jakaa kuntalaisten mielipiteet. Osa on aidosti huolissaan itsensä ja perheensä puolesta, kun taas toisten mielestä uraanista on tehty mörkö aivan suotta.
Kontiolahden asukkaat pääsivät ilmaisemaan mielipiteensä kaivoshankkeesta maanantaina kunnantalolla. Tilaisuuden oli järjestänyt Vihreän liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Tarja Cronberg. Alustajina toimivat Cronbergin lisäksi puolueen kansanedustaja Heidi Hautala sekä Suomen luonnonsuojeluliiton luonnonsuojelusihteeri Tapani Veistola. Tapahtuma oli osa Cronbergin Politiikan pitkospuilla -keskustelusarjaa.
Vihreät ja Suomen luonnonsuojeluliitto eivät arvatenkaan ole erityisen innoissaan uraanin louhimisesta Suomen maaperällä. Cronbergin mielestä uraanin sijaan pitäisi panostaa ennen kaikkea bioenergiaan.
- Bioenergia toisi paitsi energiaturvallisuutta myös huomattavasti enemmän työllisyyttä. Itä-Suomen energiatoimisto on arvioinut, että pelkästään metsähakkeen tuotannon kasvu tuo Itä-Suomeen vuoteen 2010 mennessä 700 uutta työpaikkaa, Cronberg sanoi.
- Mikäli taas Itä-Suomen energiaviljelyyn soveltuvat 150 000 kesantohehtaaria laitettaisiin energiakasveille, olisi sen työllistävä vaikutus maataloudessa, kuljetuksissa ja laiteteollisuudessa 6 000-8 000 henkeä.

Kaivoslaki auttamatta
vanhentunut

Cronberg vastustaa uraanin louhimista Suomessa ennen kaikkea siitä syystä, että malmi saattaa joutua vääriin käsiin ja lisätä näin joukkotuhoaseiden leviämistä. Hän kannattaakin Yhdysvaltain taannoista ehdotusta, jossa uraania rikastaisivat vain tietyt maat myös muiden puolesta. Samoin ydinjätteen varastoinnista huolehtisivat samat maat.
Tarja Cronberg pelkää myös, että louhinnan loputtua monikansalliset kaivosyhtiöt eivät voisi vähempää välittää alueen ympäristöstä vaan häipyvät ja jättävät ongelmat taakseen.
Heidi Hautala painotti omassa puheenvuorossaan sitä, että vuodelta 1965 peräisin oleva kaivoslaki on auttamatta vanhentunut. Hautalan mielestä laki ei ole ajan tasalla kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien, oikeussuojan, ympäristönsuojelun eikä muidenkaan maankäyttöön liittyvien näkökohtien osalta.
- Nykyisellään laki tekee kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallistumisen valtaushakemusten käsittelyprosessiin mahdottomaksi, Hautala totesi.
Kaivoslain kokonaisuudistus on jo laitettu alulle, mutta se ei ehdi vaikuttaa parhaillaan vireillä oleviin kaivoshankkeisiin. Hautala on tehnyt lakialoitteeseen muutosehdotuksia, joiden taakse hän on kerännyt 30 kansanedustajan nimet.
Hautala vaatii huomattavaa parannusta ennen kaikkea kuulemis- ja tiedottamisvelvoitteisiin.

Kansanliike ainoa vaikutusmahdollisuus

Kaivoshanketta vastustavat kuntalaiset olivat erityisen kiinnostuneita siitä, kuinka he voivat omalta osaltaan vaikuttaa asiaan.
Tapani Veistola muistutti, että prosessin tässä vaiheessa esimerkiksi järjestöillä ei ole valitusoikeutta. Hän kehotti kuntalaisia ennen kaikkea seuraamaan aktiivisesti prosessin etenemistä ja olemaan tiiviisti yhteydessä kunnanvaltuutettuihin ja kansanedustajiin.
- Kansanliike on oikeastaan ainoa mahdollisuus vaikuttaa. Cogema (valtaushakemukset tehnyt ranskalainen kaivosyhtiö) on sanonut, ettei se aloita louhintaa alueilla, joissa ihmiset vastustavat sitä, Tarja Cronberg lisäsi.
Itä-Uudellamaalla vastaava kansalaisliike järjestäytyi äskettäin. Porvoossa perustettu yhdistys tähtää uraanikaivoshankkeiden pysäyttämiseen erityisesti Uudellamaalla, mutta myös muualla Suomessa.
Kaivoshankkeen puolesta puhuneet kuntalaiset puolestaan muistuttivat, että uraania on Pohjois-Karjalassa louhittu ennenkin, eikä mitään negatiivista ole ilmennyt. Jonkun mielestä Vihreä liitto on kokonaisuudessaan kaivostoimintaa vastaan. Tämän Hautala ja Cronberg ehättivät kieltämään.
Illan komeimmat aplodit kirvoitti Kontiolahden ympäristösihteeri Antti Suontama.
- Monen ympäristöasian kanssa olen öitäni valvonut, mutta tämän takia en kertaakaan. Uraanikaivos on tällä alueella mahdoton asia, ilmoitti itsekin esiintymäalueella asuva Suontama jämptisti.
Suontama perusteli kantaansa sillä, että Kontiolahden alueen esiintymät ovat niin lähellä pohjavesialueita, että louhintaa ei voida missään tapauksessa tehdä pohjavesiä vaarantamatta. Viimeistään hankkeen kaatavat Suontaman mukaan alueen uhanalaiset eliöt.
Kaivosasiaa kuulemaan kunnantalolle saapui lähes täysi valtuustosalillinen, noin 60 ihmistä.

(Kuva) Tältä näytti vuonna 1961 suljettu Enon Paukkajanvaaran kaivos kesällä 1979. Kaivos tuotti uraania vain 30 tonnia.  Kuva: Karjalaisen arkisto

GTK: Uraanihuoli on turha
Kaivokset: Pikkufirma jätti valtaushakemuksen 90 neliökilometrin alalle.

Joensuu
Aaro Virolainen

Uraania etsitään Enossa todennäköisesti vielä tämän vuoden puolella syväkairauksin. Huolet ja toiveet uraanikaivoksesta ovat silti täysin turhia tässä vaiheessa. Näin toteaa Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) uraaniasiantuntija Olli Äikäs, jonka mukaan koekairauksen ympäristöriski on verrattavissa metsäkoneen aiheuttamaan.
- Uraania on etsitty Suomessa 50-luvun lopulta 80-luvun lopulle. Olin itse mukana etsinnöissä noin 15 vuotta. Uraania on kalliossa ympäri maata, mutta todella ekonomisia, louhittavia esiintymiä ei ole yhtään, toteaa Äikäs, jonka mukaan suurimmat uraanisisällöt on mitattu Nummi-Pusulassa.
Hän huomauttaa, että riittävän isojen ja rikkaiden uraaniesiintymien olemassaolo on geologisesti täysin mahdollista, mutta niiden löytäminen irtomaapeitteiden alta on hyvin vaikeaa.
- Tarvitaan paljon kallista geofysiikkaa ja paljon kallista kairausta. Työ kestää monta vuotta. Maailmassa on periaatteessa kaksi isoa firmaa, joilla on vaadittavat resurssit. Toinen on ranskalainen Cogema ja toinen on kanadalainen Cameco, Äikäs arvioi.

Suuri valtaus-
hakemus Enossa

Brittiyhtiö Agricola Resources on hiljattain jättänyt laajan 90 neliökilometrin valtaushakemuksen, joka ulottuu Vanha-Kaltimon pohjoiskärjestä ja Kuusjärven eteläkärjestä aina Herajärven eteläkärkeen.
Jos vielä nyt epätäydellinen valtaushakemus hyväksytään, yhtiö joutuu maksamaan valtauskirjoista 36 000 euroa sekä maanomistajille 10 euroa ja valtiolle 6,75 euroa hehtaarilta vuodessa. Lisäksi vahingot on korvattava täysimääräisinä.
Yhtiö ilmoittaa aikeekseen ryhtyä timanttikairauksiin kanadalaisen kumppaninsa Cooper Mineralsin kanssa mahdollisimman pian.
Koekairaukset ovat mahdollisia vain maanomistajan luvalla, jos valtausta ei ole. Ilman valtausta tai varausta syväkairaaminen on täysin epätodennäköistä taloudellisista syistä.
Kauppa- ja teollisuusministeriön mukaan hakemuksen käsittely jäänee syksyyn.
Ensin liikkeellä olleen Cogeman valtaushakemukset voidaan ehkä hyväksyä jo kesällä. Suuryhtiö hakee valtausta noin 16 neliökilometrin alalle.
- Yleensä pikkufirmat tulevat viereen ja yrittävät rahastaa oikeuksilla. Ensin hankitaan oikeudet ja sen jälkeen hankitaan pääomia pörssistä. Yleensä niillä ei ole pääomaa tehdä mitään, Äikäs huomauttaa.
Agricolan tiedotteet erittäin rohkaisevista mahdollisuuksista pohjaavat pitkälti GTK:n tietokannasta haettuihin tietoihin.
Paukkajanvaaran vanhan uraanikaivoksen tuntumassa on liikkeellä myös kasvuyritysten konsultointiin erikoistunut suomalainen Apofas Oy, joka on tehnyt varaushakemuksia valtaushakemusten itäpuolelta. Varausten yksi tarkoitus on estää kilpailijoiden valtausaikeet.
Äikkään mukaan useimmat vanhat aiheet on nyt vallattu tai varattu maailmalla, mikä johtuu osittain uraanin hyvästä hinnasta.
Paukkajanvaaran kaivoksesta 1958-1961 louhitusta malmista saatiin rikastettua 30 tonnia uraania, joka vietiin Ruotsiin.
- Se ei ole mitään. Paukkajanvaara oli tuotantokokeilulaitos, joka suljettiin, koska malmiesiintymä oli erittäin epäyhtenäinen ja pieni. Atomienergia oli pieni firma, jolla ei ollut rahkeita jatkaa toimintaa, koska rahoittajat eivät enää jaksaneet, Äikäs kertoo.
Suomen neljä ydinvoimalaa käyttävät vuosittain noin 500 tonnia uraania. Viidennen valmistuttua määrän on arvioitu kasvavan 700-800 tonniin.

Ihmisten
kiusaamista

Äikkään mielestä ympäristöhaittojen ja sosiaalisten haittojen arviointi on aiheellista vasta, kun aletaan perustaa kaivospiiriä. Hallitus päättää avataanko uraanikaivos vai ei, joten päätös on puhtaasti poliittinen.
- Silloin kaikki, jotka haluavat vaikuttaa, vaikuttavat poliittisesti. Nyt rumba, johon Itä-Uudellamaalla on lähdetty, on ajan hukkaa, joka lisää turhaan paikallisten asukkaiden ahdistusta, Äikäs viittaa kuulemisiin.
Uraanikaivos voidaan toteuttaa myös niin, että ympäristölle aiheutuu vain vähän haittaa. Kauppa- ja teollisuusministeriön kaivosylitarkastaja Krister Söderholm arvioi, että valtioneuvosto tuskin sallisi kaivosta ellei sen vaarattomuutta ihmisille ja ympäristölle voitaisi taata.

(Kuva) Kilo uraania tuottaa 2 000 kertaa enemmän radioaktiivista jätettä. Ilkka Ryhänen havainnollisti suhdetta hiekan avulla.  Kuva: Sakari Lindell

Vähän uraania, iso kasa säteilyjätettä kaivoksesta
Tshernobyl-päivänä kävelykadulla kuultiin energia-asiaa.

Joensuu
Laura Määttänen

Hiekka pölisee kaupungin kulkureiteillä, mutta Ilkka Ryhänen toi sitä keskiviikkona kävelykadulle vielä lisää.
Kasan vieressä oli kaksi pientä kiveä, jotka hyvän mielikuvituksen avulla pystyi kuvittelemaan kiloksi uraania. Hiekkakasa kuvasi uraanikiloa kohti saatavaa 2 000:tta kiloa radioaktiivista jätettä.
Vieressä kyltti kertoi, että Enossa tuotetaan ekosähköä enemmän kuin koko Pohjois-Karjala tarvitsee. Siksi ydinvoimalla tuotettua sähköä ei tarvita täällä ollenkaan.
Hiekkakasavertaus ja kyltti olivat osa yli kymmenen joensuulaisjärjestön energiatapahtumaa. Elokuvateatteri Tapiossa näytettiin aiheeseen liittyviä dokumenttielokuvia, ja ulkona Ryhänen ja Aino Tormulainen kumppaneineen puhuivat vaihtoehtoisten energiamuotojen puolesta sekä uraania ja ydinvoimaa vastaan.
Uraaniasiaa kuulemaan pysähtynyt Ossi Asikainen kaipasi lisää hiekkakasoja.
- Vertailukelpoisuuden vuoksi mukana pitäisi olla muitakin energiantuottotapoja, ainakin kivihiili. Ja sekin pitäisi näkyä, miten paljon tuolla määrällä uraania tuotetaan energiaa.

Miten käy
marjastuksen?

Pohjois-Karjalaan suunnitellut uraanikaivokset ovat suurin syy siihen, että Joensuun seudun vasemmistonuorten puheenjohtaja Aino Tormulainen oli energian äärellä Tshernobyl-katastrofin vuosipäivänä.
Mahdollisen uraanikaivoksen vaikutukset huolestuttavat suunnitellun kaivoksen läheltä kotoisin olevaa Tormulaista.
- Eniten olen huolissani luonnon saastumisesta ja jätteiden määrästä. Jätteet valuvat vesistöön ja sitä kautta muualle. Jos uraanikaivos perustetaan, uskaltaako alueella enää sienestää ja marjastaa? Tormulainen kysyi.
- Jätemaata ei saa enää kuljettaa Suomesta pois, vaan se jätetään tänne ja maisemoidaan, Ryhänen jatkoi.
Tormulaisen ja Ryhäsen mukaan uraanin aiheuttamista pitempiaikaisista terveys- ja muista vaikutuksista ei tiedetä tarpeeksi. Sairastuneet eivät asiasta mielellään puhu.
Vaikka maailman noin 440 ydinvoimalasta 40 on huonossa kunnossa, Tormulainen ja Ryhänen eivät usko Tshernobylin tapahtumien toistuvan. Sen sijaan pienet vuodot ovat mahdollisia.

Keväällä säteilyarvot ylhäällä
Säteily: Pohjois-Karjalassa ja Lapissa on vähiten luonnon taustasäteilyä. Uraani-alueilla taso korkeampi.

Ilomantsi
Helena Romppanen

Säteilyturvakeskuksen ympäri maata olevilla noin 290 asemalla mitataan ulkoisen säteilyn määrää päivittäin. Laitoksen nettisivuilta voi seurata lukemia.
Mittauslukemat paljastavat luonnon taustasäteilyn arvoissa olevan melkoista heittelyä eri paikkakunnilla ja maan eri osissa.
Luonnon säteilyyn vaikuttaa myös vuodenaika. Näin keväällä lumien sulaessa arvot ovat korkeimmillaan.
- Tämä johtuu siitä että lumi vaimentaa jossain määrin maaperästä tulevaa säteilyä. Lumen sulaessa lukemat kohoavat vähän ylöspäin, kertoo ylitarkastaja Seppo Väisälä Säteilyturvakeskuksesta.
Mitä sitten on tämä taustasäteily? Luonnon taustasäteilyä on ollut aina maapallolla, sitä syntyy maankamarassa luonnostaan olevien radioaktiivisten aineiden, kuten uraanin ja toriumin hajoamistuotteena.
Säteilyä tulee myös taivaalta. Avaruuden kosmisesta säteilystä osa päätyy maahan asti.

Syntipukki
uraani

- Ensisijaisesti luonnon taustasäteilyn aiheuttaja on uraani, joka hajoaa aikojen kuluessa maaperässä. Hajoamistuotteet näkyvät kohonneina taustasäteilyarvoina, toteaa Väisälä.
Näin syntyy juuri sitä radonia, mitä paikoittain esiintyy haitallisia pitoisuuksia huoneilmassa tai porakaivovesissä. Kiviperäiset rakennusmateriaalitkin saattavat sisältää radonia.
Ulkoilmassa radon ei ole ongelma korkeimpinakaan pitoisuuksina, koska sen pitoisuus laimenee nopeasti. Huoneilman tai porakaivoveden radonin arvioidaan aiheuttavan noin sata syöpäkuolemaa vuodessa.

Punagraniitti
säteilee

Suurin ongelma radon on Uudenmaan ja Kymen alueella, mikä johtuu siitä että näillä alueilla on rapakivigraniittiesiintymiä, missä uraania on enemmän.
- Kotkassa on rakennettu paljon punaisesta graniitista ja taustasäteily on melkein maan huippuluokkaa, mainitsee Väisälä.
Taustasäteilyn normaalirajat Suomessa ovat 0,04-0,30 mikrosievertiä tunnissa. Suurinta taustasäteily on Etelä-Suomessa ja pienintä Pohjois-Karjalassa ja Lapissa.

Hattuvaarassa
säteilee vähiten

Viime perjantaina säteilyarvot Uudenmaan kunnissa vaihtelivat 0,08-0,18 mikrosieverttiä tunnissa. Matalin arvo oli Vantaalta ja korkein Karjaalta.
Pohjois-Karjalassa vähiten säteilevä paikka oli Ilomantsin Hattuvaara, vaivaiset 0,04 mikrosieverttiä tunnissa. Korkeimmat lukemat löytyivät Juuasta (0,11) ja Kesälahdelta (0,10).

Paukkajanvaarassa
ennen hurjia lukemia

Enon kallioperässä säteilevä uraani ei näy paikkakunnan 0,07 lukemassa.
- Myöskin vuosina 1958-1961 toimineen Paukkajanvaaran uraanikaivoksen alueella mitatut säteilyarvot ovat nykyään normaaleja, noin 0,1 paikkeilla. Tällaisissa Pohjois-Karjalan pienissä uraaniesiintymissä, kuten Riutassa on yleensä kaksinkertaisesti taustasäteilyä verrattuna maakunnan normaaliin tasoon, mikä on luonnostaan matala, kertoo aikoinaan Paukkajanvaaran kaivosta kunnostamassa ollut Raimo Mustonen Säteilyturvakeskuksesta.
- Ennen entisen kaivosalueen kunnostusta pitoisuudet olivat kymmen- jopa satakertaiset verrattuna nykyiseen, Mustonen toteaa.
Kaivostoiminnan lopettamisen jälkeen louhos jätettiin vuosikymmeniksi sinälleen.
90-luvun alussa kaivoskuilut räjäytettiin umpeen ja rikastusjäte haudattiin maan alle.
Sitä ennen uraanipitoinen pöly oli saanut pöllytä tuuleen ja saastunut vesi valua ympäristöön.
Itse kaivostyöskentelyn aiheuttamia terveyshaittoja ei Mustosen tietämän mukaan ole tutkittu.
- Ei silloin mikään taho mitannut altistusta, eikä ollut säteilysuojaimia. Eihän ollut edes asiaa valvovaa viranomaista.

Valtauksesta vuolaasti mielipiteitä
Ydinvoima: KTM sai ranskalaisyhtiö Cogeman valtaushakemuksesta noin 130 mielipiteenilmausta.

Eno, Kontiolahti
Marita Jalkanen

Perjantaihin mennessä kauppa- ja teollisuusministeriöön oli jätetty 130 erillistä mielipiteenilmausta, jotka koskevat ranskalaisen Cogema-yhtiön kaivosvaltaushakemusta Enoon ja Kontiolahteen.
Cogema hakee valtausta selvittääkseen, onko haetuilla valtausalueilla hyödyntämiskelpoista uraania. Valtaushakemus koskee noin 15,5 neliökilometrin alueita Enon ja Kontiolahden kunnanrajan molemmin puolin.
Haetut valtaukset ovat Kolvananuuron luonnonsuojelualueen kaakkoispuolella, Kontiolahden Kyykän ja Enon Novikan kylän välimaastossa.
Määräaika mielipiteiden jättämiselle päättyi perjantaina, mutta postitus- ja kirjausteknisistä syistä mielipiteitä odotetaan ministeriössä vielä lisää.
Tiedossa oli jo etukäteen, että esimerkiksi Kontiolahden kunnan lausunto toimitetaan määräajan jälkeen.

Satoja nimiä yksin Enosta

Mittavin paikallinen mielipiteenilmaus on valtausta vastustava kansalaisaddressi Enosta.
Addressin allekirjoitti 389 henkilöä ja sen keräsi yksittäisten kansalaisten verkosto lähinnä Louhiojan ja Novikan alueilta.
Kortteja, joissa on vastustettu sekä Cogeman valtausta että muun muassa ydinvoimaa yleensä, KTM on saanut 80 kappaletta.
Lausuntonsa tai mielipiteensä ovat toimittaneet myös Enon kunta, Enon luonnonystävät, Pohjois-Karjalan Vihreät, Joensuun seudun Vihreät sekä Naiset rauhan puolesta -liike. Loput mielipiteistä ovat yksityishenkilöiltä.
Pohjois-Karjalan Vihreät on liittänyt lausuntoonsa niiden 1 351 henkilön nimet, jotka kirjelmän jättöhetkeen mennessä olivat allekirjoittaneet uraaniteollisuutta vastustavan Luontoliiton nettivetoomuksen.
Nettivetoomuksen allekirjoittajia on eri puolilta Pohjois-Karjalaa. Vetoomuksessa vastustetaan kaikkien uraanikaivoshankkeiden aloittamista Suomessa.

Lakimuutos
keskeneräinen

Esimerkiksi Pohjois-Karjalan vihreät ry. katsoo, ettei kaivosvaltauksille tulisi antaa lupaa.
Perusteluna on muun muassa, ettei alueen asukkailla tai viranomaisillakaan ole toistaiseksi tarpeeksi tietoa mahdollisen kaivostoiminnan vaikutuksista.
Maine kaivospaikkakuntina tekisi hallaa Enon, Kontiolahden ja koko maakunnankin maatalous-, metsätalous- ja matkailuelinkeinoille.
Yhdistys huomauttaa myös kaivoslain uudistuksen keskeneräisyydestä. Lupa-asiaan olisi syytä palata vasta uuden lain tultua voimaan.
Kaivoslain uudistuksesta on valmiina kauppa- ja teollisuusministeriön valmistelevan työryhmän väliraportti, joka annettiin tammikuun lopussa. Loppuraportin määräaika on vuodenvaihteessa.
Työryhmän on määrä tehdä ehdotus vuoden 1965 kaivoslain ja sitä sivuavien säädösten uudistamiseksi.

Uhka luonnolle ja elinkeinoille

Enon luonnonystävien perustelut valtauksen vastustamiselle lähtevät paikallisesta elinkeinotoiminnasta, imagosta ja ympäristöstä.
Luonnonystävien mukaan esimerkiksi Riutan seudun valtausalue on yhteydessä Kuusojan valuma-alueeseen.
Mahdollinen toiminta valtausalueella vaarantaisi Pohjois-Karjalassa harvinaisen pienvesistön.
Valtausalueen välittömässä läheisyydessä toimii useita marja- ja puutarhatiloja.
Nämä tarjoavat merkittävän määrän, yli sata kesätyöpaikkaa.
Kaivostoiminta vaarantaisi myös elinkeinon imagon.
Bioenergian, Enossa erityisesti hakkeen käytön edistäminen työllistäisi luonnonystävien mielestä huomattavasti enemmän kuin kaivostoiminta.
Kaivostoiminnan myös uskotaan heikentävän Enon kuntakuvaa niiden keskuudessa, jotka harkitsevat asuinpaikkapäätöksiään.

Mielipiteet uraanivaltauksesta tukkivat KTM:n kirjaamon
Suurin urakka on löytää valittajien joukosta todelliset asianosaiset.

Joensuu
STT

Ranskalaisyhtiö Cogeman valtaushakemukseen jätetyt mielipiteenilmaukset ovat tukkineet kauppa- ja teollisuusministeriön kirjaamon. Mielipiteet koskevat yhtiön uraaninetsintää ja kaivosvaltaushakemusta Enoon ja Kontiolahteen.
KTM:n kaivosylitarkastaja Krister Söderholm tunnustaa, että ministeriöllä ei vielä ole tarkkaa tietoa siitä, paljonko mielipiteiden ilmauksia ja allekirjoittajia lopulta on.
- Epäilemättä tuhansia nimiä meillä on. Kirjaamo on tukossa, toistaiseksi meillä on vain iso kasa papereita, kaivosylitarkastaja kuvaa vyöryä.
- Ja sen voin sanoa, että tulee olemaan erittäin iso urakka löytää palautteiden joukosta todelliset asianosaiset ja muut mielipiteensä ilmaisseet. Näin siksi, että tulleista kirjeistä ja korteista ei todellakaan käy ilmi, mikä näiden ihmisten suhde asiaan on, Söderholm kertoo.
Iso ja avoin kysymys on, ketkä lopulta katsotaan asianosaisiksi.
Asianosaisiksi Söderholm ei suoralta kädeltä laske esimerkiksi Pohjois-Karjalan Vihreitä tai Naiset rauhan puolesta -järjestöä.
Molemmat yhdistykset ovat olleet mielipiteineen nyt aktiivisia.

Etelä-Suomessa vielä suurempi valitusryöppy

Cogema havittelee valtauksia myös Itä-Uudeltamaalta.
Krister Söderholm uskoo, että eteläiseen Suomeen kohdistuva valtaushakemus synnyttää vielä Pohjois-Karjalaakin suuremman mielipidevyöryn.
Itäisen Uudenmaan valtaushakemuksiin mielipiteiden jättöaika alkoi eilen maanantaina.
Aikaa ilmaista kantansa uraanivaltauksiin on 19. kesäkuuta saakka.

(Kuva) Tuomo Tormulainen, Markku Aho, Marja-Liisa Tanninen ja Irene Pieviläinen eivät halua uraanikaivoksia Pohjois-Karjalaan - eivätkä muuallekaan.  Kuva: Sakari Lindell
 
Asukkailta uraanille jyrkkä ei
Uraani: Cogeman valtaushakemuksesta on tulossa päätös pian.

Joensuu
Riitta Käppi

Enossa ja Kontiolahdella on tiiviisti seurattu koko kevään ajan uutisia kuntien alueille tehdyistä uraanin etsintään tähtäävistä valtaushakemuksista.
Ranskalainen Cogema ja brittiyhtiö Agricola Resources ovat kiinnostuneita uraanin etsinnästä ja jopa uraanikaivostoiminnan aloittamisesta Enossa ja Kontiolahdella. Molemmilla yrityksillä on vireillä valtaushakemukset kauppa- ja teollisuusministeriössä.
Kuntalaisissa eivät uraanihankkeet herätä hurraa-huutoja.
Kontiolahtelaiset Tuomo Tormulainen, Tarja Tormulainen ja Aino Tormulainen sekä enolaiset Irene Pieviläinen, Markku Aho, Anna-Liisa Ryhänen ja Marja-Liisa Tanninen vakuuttavat, että huoli elinkeinosta, ympäristöstä ja imagosta on kuntalaisten yhteinen.
Toimettomaksi ei uraaniuhkan edessä ole kuitenkaan jääty. Ainakin tämä joukko on ottanut aktiivisesti yhteyttä muun muassa kunnan valtuutettuihin, Cogeman sekä kauppa- ja teollisuusministeriöön.
- Järjestämiimme tilaisuuksiin kertyy yhä enemmän ihmisiä, niin kai tätä voi kansanliikkeeksikin kutsua. Esimerkiksi helatorstaina tehtiin liki sadan hengen porukalla retki näihin valtauskohteisiin ja keskusteltiin aiheesta, Tuomo Tormulainen sanoo.
- Meillä on tarkoitus virittää yhteistyötä kaikkien valtaushakemusten kohteina olevien alueiden ihmisten kanssa, Markku Aho sanoo.
Valtaushakemusten kohteita löytyy myös Itä-Uudeltamaalta ja Pohjois-Suomesta.

Elinkeinojen menetyksiä pelätään

Marja-Liisa Tannisen mukaan maan- ja metsänomistajat, maanviljelijät, marja- ja karjatilalliset ovat erityisen huolissaan elinkeinojensa puolesta. Myös luonnon virkistyskäytön ja vapaa-ajan harrasteiden, kuten sienestyksen, marjastuksen ja kalastuksen koetaan olevan uhan alla, mikäli uraanihankkeet etenevät.
Kuntalaiset ovat huolissaan myös kuntien mahdollisuuksista houkutella tulevaisuudessa uusia asukkaita. Tarja Tormulaisen mukaan nuoret perheet miettivät tarkkaan talon rakentamiseen ja muuttamiseen liittyviä päätöksiä.
- Muuttoa maalle perustellaan usein sillä, että halutaan puhtaaseen maaseutuympäristöön. Lisäksi kiinteistöjen arvo putoaa, jos naapurissa on uraanikaivos. Ympäristö- ja imagokysymyksiä voisi pohtia koko Pohjois-Karjalaakin ajatellen, Tarja Tormulainen toteaa.
Pieviläinen sanoo, että uraanihankkeiden vuoksi on jo nyt kiinteistökauppoja jäänyt toteutumatta. Pieviläisellä on itselläänkin kokemusta siitä, miltä tuntuu asua valtaushakemusalueella. Perheen tontista suuri osa on Cogeman valtaushakemusalueella.
- Me ryhdyimme keväällä rakentamaan, otettiin pankkilaina ja sitten vasta huomattiin, että tänne haluaa joku yritys tulla etsimään uraania. Ei tuntunut hyvältä, Pieviläinen kertoo.
Cogeman Pohjois-Karjalasta havittelemien alueiden kokonaispinta-ala on 15,54 neliökilometriä. Agricola Resources on tehnyt hakemuksen Enossa sijaitsevista alueista, joiden kokonaispinta-ala on noin 90 neliökilometriä.
Mikäli valtaushakemus hyväksytään valtauskirjaksi, se oikeuttaa tekemään tutkimustyötä mahdollisen uraaniesiintymän löytämiseksi.
Ennen Cogeman Enon ja Kontiolahden alueiden valtaushakemuksen päätöksentekoa ihmisillä oli mahdollisuus esittää mielipiteensä asiasta kauppa- ja teollisuusministeriöön.
Lausunnon antoivat Enon kunta, Kontiolahden kunta ja Pohjois-Karjalan ympäristökeskus.
Määräaikaan mennessä mielipiteensä ministeriöön lähetti myös noin tusina eri yhdistystä, 16 maanomistajaa ja 568 yksittäistä ihmistä.
Lisäksi ministeriöön toimitettiin Luontoliiton internetissä keräämä uraanivetoomus, jossa näkemyksensä oli ilmaissut 1759 ihmistä.
KTM:n erikoistutkija Mikko Tontin mukaan kaikissa palautteissa vastustettiin valtaushakemuksen hyväksymistä.

Ratkaisu Cogemanin hakemuksessa pian

Cogeman hakemuksen osalta päätöstä valtaushakemuksesta odotetaan jopa jo ennen juhannusta.
- Virkamiesten esitys valmistunee juhannusta. Mutta se ei ole varmaa ehtivätkö juristit, osastopäällikkö ja ministeri käsitellä päätöksen. Mitään päätöksiä ei tehdä, ennen kuin ministeri on nähnyt, minkälaista päätöstä esitämme, kaivosylitarkastaja Krister Söderman kauppa- ja teollisuusministeriöstä.
Sen sijaan Agricola Resourcesin tekemä valtaushakemus Södermanin mukaan on puutteellinen.
- Olemme lähettäneet yritykselle listan asioista, jotka puuttuvat hakemuksesta. Yrityksellä pitää myös olla Suomessa edustaja, jonka kanssa voidaan keskustella ja joka voi osallistua kuulemisiin - ja sitä ei Agricola Resourcesilla ainakaan vielä ole, Söderman toteaa.
Södermanin arvion mukaan Agricola Resourcesin valtaushakemukset ovat ajankohtaisempia aikaisintaan syksyllä.

Uraanista ennakkotapaus
Uraani: Päätös Cogema-yhtiön uraanivaltauksesta siirtyy syksyyn.

Eno/Kontiolahti
Marita Jalkanen

Aikaisempien tietojen mukaan päätös ranskalaisyhtiön valtaushakemuksesta Enoon ja Kontiolahteen oli määrä tehdä ennen kesälomakautta.
Kauppa- ja teollisuusministeriössäkään ei kuitenkaan tiedetty, miten suuren työmäärän hakemuksen käsittely aiheuttaa, teollisuusneuvos Alpo Kuparinen KTM:stä kertoo.
Kuparisen mukaan Enon ja Kontiolahden uraanivaltaushakemuksesta on monilta osin tullutkin ennakkotapaus, joka ohjaa jatkossa myös muiden vastaavien hakemusten käsit- telyä.
Cogeman hakemus Pohjois-Karjalaan on ensimmäinen suuri, ulkomaisen yhtiön tekemä pelkästään uraaninetsintään tähtäävä hakemus.

Huolellisesti valmisteltava

Hakemuksen käsittely on monipolvinen, asianosaisia ja kuulemiskierroksella mielipiteensä ilmaisseita paljon.
Alpo Kuparisen mukaan Cogeman hakemus on meillä ensimmäinen tapaus, jossa on toteutettu laaja kuuleminen ennen valtauspäätöksen tekemistä.
Maanomistajien ja muiden selvästi asianosaisten lisäksi mielipiteensä ovat ilmaisseet monet järjestöt ja yksityiset henkilöt.
Kaikkiaan mielipiteen ilmaisseita on Enon ja Kontiolahden hakemuksen osalta noin 2 300, pääosa vetoomuksen nettiallekirjoittajia. Kaikki nämä mielipiteet on ministeriön käsiteltävä.
Päätöstä valmisteltaessa on otettava huomioon hakijan näkökohdat ja vaatimukset sekä lausunnon antajien ja mielipiteensä jättäneiden näkökohdat.
- Asian yhteiskunnallisen merkityksen ja mielenkiinnon vuoksi tämä tapaus on käsiteltävä ja päätös perusteltava erittäin huolellisesti, koska se tulee samalla olemaan käytännössä ennakkotapaus muiden vastaavien hakemusten käsittelylle, Kuparinen toteaa.
Seuraavana hakemuksista on ministeriössä käsittelyvuorossa Cogema-yhtiön hakemus itäisellä Uudellamaalla.
Siinä asianosaisten ja mielipiteen esittäjien määrä tulee olemaan Pohjois-Karjalaan verrattuna vielä moninkertainen.
- Jatkossa kuitenkin, nimenomaan tämän tapauksen huolellisen käsittelyn ansiosta, on edellytykset seuraavien hakemusten nopeammalle käsittelylle, Kuparinen ennakoi.
Uraaniasia on herättänyt laajaa mielenkiintoa, keskustelua ja vastustusta.
Enimmäkseen keskustelussa on ollut esillä ydinvoiman ja ydinaseiden yleinen vastustaminen, huoli säteilyn mahdollisista riskeistä alueen asukkaille ja terveydelle.
Kuparisen mukaan keskustelussa on ihmisten mielissä useimmiten mennyt sekaisin se, millaista toimintaa malminetsintä on ja millaista varsinainen kaivostoiminta.
Ranskalaisyhtiön lisäksi brittiyhtiö Agricola Resources on kiinnostunut uraanin etsinnästä Enossa ja Kontiolahdella.

(Kuva)Luontokeskus Ukon pihassa kävi selkeästi ilmi, mitä Suomeen ei haluta.  Kuva: Jaakko Pikkarainen
 
Uraanikaivokselle raivoisaa vastustusta
Kaivostoiminta: Vastustajien mukaan uraanin louhiminen heikentäisi maakunnan vetovoimaa.

Lieksa, Koli
Jaakko Pikkarainen

Uraanikaivoksia vastustavien liikkeiden valtakunnallinen tapaaminen perää laajaa kansalaistoimintaa uraanin louhimisen estämiseksi. Kolilla lauantaina alkaneen ja tänään päättyvän tapaamisen mukaan asiaan on puututtava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Joensuun yliopiston ympäristöpolitiikan professori Pertti Rannikko arvioi pohjoiskarjalaisen suhtautumisen valtaushakemuksiin olleen epävarmaa ja epätietoista. Enon ja Kontiolahden kuntien lausuntoihin viitaten hän sanoi tämän olevan ominaista syrjäisemmille alueille.
- Kysellään, odotellaan ja reagoidaan sitten, kun se on jo myöhäistä. Täällä ei ole lähdetty toimimaan kuten Uudellamaalla ja Kuusamossa. Pohjois-Karjalassa hankkeita ei ole juuri vastustettu, mikä johtuu työpaikkojen toivosta, Rannikko arvioi
- Kuka hyötyy uraanikaivoksista? Ylikansalliset yhtiöt tietysti, Rannikko vastasi kysymykseensä. Hänen mukaansa kaivokset tarjoavat työtä rakentamisen ja avaamisen vaiheessa, mutta varsinaisen louhinnan aikana ne työllistävät paikallista väestöä vain vähän.
Rannikon mukaan uraanikaivos vaikuttaa ympäristöönsä eri tavoin kehämäisesti. Hän arvioi, että pohjoiskarjalainen uraanikaivos vaikuttaisi kielteisesti koko maakunnan vetovoimaan. Lisäksi se heikentäisi ratkaisevasti Kolin imagoa.

Kaivoslaki vanhentunut

Paneelikeskustelun toinen alustaja Vasemmistoliiton kansanedustaja Pentti Tiusanen arvioi kaivoslain auttamattomasti vanhentuneeksi. Hänen mukaansa nykyinen eduskunta ei ehdi säätää uutta lakia. Lain uusiminen on hidasta, sillä teollisuus halua pitää nykyisen lain mahdollisimman pitkään voimassa.
Tiusasen mielestä Suomella ei ole mitään eettistä velvollisuutta avata omia uraanikaivoksia, vaikka se tuottaakin ydinvoimaa. Esimerkiksi rakenteilla oleva uusi voimala nousee ulkomaisella pääomalla ja saa sisälleen ulkomaalaista tekniikkaa.
- Uraanin louhiminen on taloudellista toimintaa ei etiikkaa. Lisäksi ulkomaalaiset yhtiöt eivät tule tänne toimittamaan uraania suomalaisille ydinlaitoksille vaan kansainvälisille markkinoille, Tiusanen muistutti.
Kuten usea muu niin Tiusanenkin kiinnitti huomiota siihen, etteivät kunnat ole pystyneet ottamamaan Pohjois-Karjalassa selkeää kantaa valtausten torjumiseksi. Hänen mukaansa tämä johtuu siitä, että kunnat haluavat ensin kuulla, mitä mieltä isot pojat asioista ovat.
- Kyse on hyvin kovista asioista, kun näitä hankkeita alkaa olla kansallispuistojen vieressä. Suunnitelmia on tehty suurten ylikansallisten yhtiöiden pöydillä mitään ajattelematta. Ja taustalla vaikuttaa suomalainen omahyväinen ajattelu, että me osaamme toimia turvallisesti uraanin louhimisesta aina sen loppusijoitukseen asti, Tiusanen sanoi.
Tiusanen opasti pohjoiskarjalaisia hiillostamaan omaa kansanedustajaansa kielteiselle kannalle uraanikaivosasioissa. Kolin tilaisuuteen heistä kukaan ei lauantaina osallistunut.
On täysin varmaa, että myös pohjoiskarjalaiset kansanedustajat kiinnostuvat valtausasioista, mikäli kehitys on maakunnassa samanlaista kuin itäisellä Uudellamaalla. Tapio Reinikainen kertoi kiinteistöjen arvon laskeneen siellä tuntuvasti jo valtausvarausten vuoksi.
- 150 000 euron arvoinen kiinteistö on saattanut mennä 100 000 eurolla, Reinikainen mainitsi. Hänen mukaansa maatilojen vakuusarvot ovat joutuneet tämän vuoksi uuteen tarkasteluun, ja tilojen investoinnit ovat hiipuneet, sillä lainoja on vaikea saada.
Pertti Rannikko piti selvänä, ettei uraanikaivoksia avata Uudellamaalla siellä ilmenneen vastustuksen vuoksi. Reinikainen ei ollut tästä asiasta niin varma. Hänen mukaansa kyse on perimmiltään globaalista energiapolitiikasta ja suuremmasta pelistä.
Uraaniesiintymien tutkimusten haitoista Reinikainen mainitsi esimerkkinä kohteen itäisellä Uudellamaalla. Siinä tutkimusten jäljiltä radioaktiivinen säteily on moninkertainen verrattuna Tsernobylin onnettomuuden Suomessa aiheuttamiin pahimpiin laskeumiin.
Kauppa- ja teollisuusministeriölle jätetyistä valtausvaraushakemuksista kaksi ulottuu Kolin kansallispuiston alueelle. Puistonjohtajan Lasse Lov nin mukaan toimijat tässä vaiheessa kokeilevat pienen palan lohkaisemista, ja ennen pitää kehitys toisi muassaan uudet isännät.
- Meidän jokaisen asia on puolustaa Kolia upeine maisemineen ja järvineen. Olisimmeko valmiit luopumaan niistä ja vaihtamaan ne energian raaka-aineeseen, Loven kysyi.
Kolia kairattiin jo 50 vuotta sitten, mutta uraanipitoisuudet eivät silloin riittäneet louhimiseen asti. Sen jälkeen uraanin hinta on noussut.
Ei uraanikaivoksille -liikkeiden tapamaistilaisuuden järjestävät Enon luonnonystävät ry ja Kontiolahden luonnonystävät ry.

Ministeriö lupailee ratkaisuja uraanivaltauksiin syyskuussa
Helsinki
STT

Kauppa- ja teollisuusministeriö KTM arvioi nyt ratkaisevansa kantansa ensimmäisiin uraanivaltaushakemuksiin syyskuussa. Valtauslupa oikeuttaisi yrityksen tutkimaan aluetta ja etsimään uraania, mutta kaivostoimintaan tarvittaisiin erillinen lupa.

Uraanivaltausten ratkaisua ovat pitkittäneet lukuisat lausunnot ja vastineet, joita KTM on saanut lupahakemuksista. Kansainvälisten yritysten varaukset ja lupahakemukset ovat aiheuttaneet suurta kohua muiden muassa Itä-Uudellamaalla. Alueen asukkaat pelkäävät toiminnasta syntyviä ympäristöhaittoja ja asuntojensa arvon laskua.

Myös kaivosalalta on tullut arvostelua. Sen mielestä nykyinen lupamenettely on kohtuuttoman hidas kuulemisineen.

KTM:n teknologiaosaston päällikkö ylijohtaja Paula Nybergh kertoi perjantaina, että ensimmäisenä otetaan kantaa Pohjois-Karjalaan tehtyihin hakemuksiin. Hän tähdensi valmistelun vaativan huolellista työtä ja siihen on varattava aikaa. Aikataulua on tarkistettu useampaan kertaan.

Nyberghin mukaan Uudenmaan ja Lapin hakemuksiin ratkaisuja on luvassa pian sen jälkeen.

Alueille on haussa useampia lupia, koska valtauslupa annetaan rajatulle alueelle. Varauksia on enemmän. Varaus on tavallaan alueen ennakkorekisteröinti eikä kaikkiin välttämättä haeta valtauslupaa.

Valtauslupa on voimassa korkeintaan viisi vuotta, mutta siihen voi saada kolme vuotta lisäaikaa.

Kaivosluvasta päättää maan hallitus.

(Kuva)Marja-Liisa Tanninen ja Martti Tanninen kuuntelivat vakavina MTK:n Markku Tornbergin esitystä.  Kuva: Mikko Makkonen
 
Lupaukset tiukoista turvallisuussäädöksistä eivät vakuuta uraanialueen asukkaita
Kontiolahti
Marjaana Väisänen

Kontiolahden ja Enon alueen maanomistajat suhtautuvat edelleen hyvin kriittisesti uraanikaivoshankkeen etenemiseen.
Säteilyturvakeskuksen (STUK) tutkimusosaston apulaisjohtaja Raimo Mustonen vakuutti, että mahdolliselle kaivokselle tulisi todennäköisesti säteilyrajoitus, jolla suojeltaisiin lähistön väestöä.
Tämä rajoitus sallisi kokonaissäteilyn enimmäismääräksi vain murto-osan siitä säteilymäärästä, jonka suomalaiset keskimäärin saavat.
- Säteilyturvakeskuksen kanta on myös se, että tarvitaan erillinen turvallisuusasetus koskien uraanikaivostoimintaa, Mustonen linjasi.
Hän vakuutti myös, ettei etsinnästä ja koeporauksista tule ylimääräistä säteilyä. Koekaivauksiin tarvitaan jo valtioneuvoston lupa. Louhintavaiheessa vaaditaan ympäristölupa, jossa on hyvin tarkasti muun muassa valvontaohjelmat rikastusjätealtaille ja suunnitelmat jätteen hoitamisesta.
Irene Pieviläinen muistutti, että kyseessä on alueen imago. Mielikuva luonnon puhtaudesta kaivoksen lähellä menee huolimatta rajoitusten tiukkuudesta.
Matkailuyrittäjä Marjo Sormunen kertoi, että jo tässä vaiheessa asiakkaat ovat kyselleet, onko alueella säteilyvaaraa.

Rikastusjäte suurin riski

Osallistujien tivattua kaivoksen onnettomuusriskejä Mustonen arvioi, että suurin riski on rikastusjätteen leviäminen vesistöön ja sitä kautta ympäröivään luontoon.
Maanantaina noin 50 osallistujaa keränneen tilaisuuden järjesti Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton MTK:n Enon ja Kontiolahden osastot.
Tilaisuudessa perättiin myös MTK:n roolia asiassa ja järjestöä vaadittiin vastustamaan kaivoksia.

Pohjaveden kohtalo huolestuttaa

Paikallisen pohjavesialueen puolesta esitettiin huolestuneita kommentteja. MTK:n ympäristö- ja maapoliittisen ryhmän johtajan Markku Tornbergin mukaan pohjaveden suojeleminen selvitettäisiin ympäristöluvan yhteydessä.
Ensimmäiset päätökset uraanivaltaushakemuksista saataneen lähiviikkoina.
Kauppa- ja teollisuusministeriö päättää aluksi ranskalaisen Cogema-yhtiön valtauksista Enon ja Kontiolahden kun- nissa.
Teollisuusneuvos Alpo Kuparinen KTM:stä sanoo, että ensimmäisten ratkaisujen tekeminen on teknisesti mahdollista noin kuukauden sisällä.
- Uraaniasiantuntijat ovat sitä mieltä, ettei vielä olla lähelläkään sitä, että Suomeen tulisi yhtään kaivosta, kuuluu Kuparisen kanta asiaan.

Tässä vaiheessa vain yksi kansanedustaja vastustaa uraanikaivoshanketta
Uraani: Maakunnan kansanedustajista vain Cronberg vastustaa Cogeman kaivoshanketta. Etsintä-luvasta päätös parin viikon sisällä.

Joensuu
Aaro Virolainen

Kauppa- ja teollisuusministeriö (KTM) päättää parin viikon sisällä, voiko ranskalainen Cogema aloittaa uraanin etsinnän Enon ja Kontiolahden alueelta.
Päätös valtaushakemuksesta on eräänlainen ennakkotapaus, jossa määriteltyjä ehtoja sovelletaan seuraavaksi Itä-Uudenmaan valtaushakemuksen käsittelyssä. Näin kertoo teollisuusneuvos Alpo Kuparinen KTM:stä, minkä perusteella voitaisiin kuvitella, että lupa etsiä uraania myönnetään tietyin ehdoin.
Jos lupa heltiää, ministeriö edellyttää Cogemalta yhteistyötä ympäristöviranomaisten kanssa, vaikka timanttikairausten aiheuttama ympäristöhaitta on Suomen Geologisen tutkimuskeskuksen mukaan samaa luokkaa kuin metsäkoneen aiheuttama .
- Kun ollaan pohjavesialueella, halutaan varmistaa, ettei riskejä olisi, perustelee kaivosylitarkastaja Krister Söderholm. Hänen mukaansa Enon kunnan kannanotto on huomioitu Cogeman valtaushakemuksen käsittelyssä.
- Siellä oli muutama tontti, joista kunta valitti, että niitä ei voi pitää mukana valtausalueella.
Brittiyhtiö Agricola Resources lienee luopunut kaivosaikeistaan, koska se ei ole täydentänyt valtaushakemustaan ministeriön toistuvista kehotuksista huolimatta.
Uraanin etsinnän aloittamisesta kaivostoiminnan aloittamiseen voi kulua aikaa 10-15 vuotta, ministeriö arvioi. Suomen Geologisen tutkimuskeskuksen mukaan riittävän uraaniesiintymän löytäminen on hyvin epätodennäköistä.
Uraanin louhimiseen tarvitaan valtioneuvoston lupa. Ympäristövaikutukset arvioidaan ennen luvan hakemista.

Vain yksi ehdoton ei

Maakunnan kansanedustajista vain Tarja Cronberg (vihr.) vastasi ehdottomasti ei, kun Karjalainen kysyi, voidaanko kaivoslupa myöntää.
Cronbergin mielestä kaivoksesta olisi ensinnäkin imagohaittaa.
- Kukaan ei halua matkailua, jos uraanikaivos on lähellä.
Cronbergin mukaan ei voida taata, etteivätkö pohjavedet saastuisi.
Hänen mukaansa Kanadassa ja Australiassa kaivokset ovat kaukana asutuksesta toisin kuin ne tulisivat Pohjois-Karjalassa olemaan. Lisäksi Cronberg sanoo, ettei voida tietää mihin uraania käytettäisiin.

Tutkittava avoimesti

Lauri Kähkönen (sd.) kertoo ymmärtävänsä alueen asukkaiden huolen erittäin hyvin, vaikka suhtautuukin avoimesti kaivosmahdollisuuteen. Kantaa hän voi ottaa vasta perusteellisten selvitysten jälkeen.
- Minulla ei ole ennakkoasennetta, että ei missään tapauksessa mitään, Kähkönen tarkentaa.
Hän kuitenkin huomauttaa, että kaivosteollisuus on luonut vaurautta Pohjois-Karjalaan, eikä työpaikkoja ole liikaa.
- Vaikka moni menetti kaivoksilla aikoinaan terveytensä, ympäristöasiat ja myös työsuojeluasiat ovat nyt paremmin hanskassa.
Eero Reijosen (kesk.) mukaan kaivoslupa voidaan myöntää, jos ympäristöselvitykset puoltavat sitä eikä kaivos ole lähellä vakituisesti asuttua aluetta. Se mikä on lähellä tai kaukana, määrittynee ympäristövaikutusten arvioinnissa.
- Jos kaivos haittaa vakituista asutusta, lupaa ei pidä myöntää, Reijonen toteaa.
Yleisesti hän on sitä mieltä, että yksi uraanikaivos riittää Suomeen, jos löytyy alue, jossa siitä on mahdollisimman vähän haittaa.

Ihmisten aktiivisuus hyvä

Esa Lahtelan (sd.) mielestä on hyvä, että kaivosaikeet ovat herättäneet reaktioita paikallisissa asukkaissa.
- Jos ihmiset olisivat välinpitämättömiä, voisi tapahtua mitä hyvänsä. Nyt on oikea suunta menossa.
Jos arvioidaan, että kaivoksesta voisi olla vähäistä haittaa ihmisille tai ympäristölle, lupaa ei tulisi Lahtelan mukaan myöntää.
Lahtelan mielestä suomalaisten yritysten pitäisi olla aina etusijalla kaivostoiminnassa Suomessa.
- Jos jotain tehdään, tuotto pitäisi ottaa Suomeen. Tämä on kyllä karannut käsistä ihan kokonaan, hän sanoo.
Säde Tahvanainen (sd.) ei vielä halunnut valita kantaansa luvan suhteen.
- On vaikea vielä arvioida tilannetta nykyisillä tiedoilla. Kokonaisuuden arvioiminen on tässä asiassa erittäin tärkeää, Tahvanainen muistuttaa.

Lakien mukaan

Hannu Hoskonen (kesk.) ja Matti Väistö (kesk.) korostavat, että asiassa on edettävä lakien mukaan. Muu kannanotto on ennenaikaista.
- Lakeja ja säädöksiä on noudatettava ja mahdolliset ympäristöhaitat on arvioitava perusteellisesti. On tärkeää, että yksittäisten ihmisten oikeusturvasta huolehditaan viimeisen päälle, Väistö sanoo.
- Itse siihen, että voidaanko kaivos rakentaa vai ei - voisi myös kysyä, onko meillä sitten muita oikeuksia, kun meillä on viisi laillisesti rakennettua ydinvoimalaa ja niihin tuodaan jostakin ydinpolttoainetta, Väistö jatkaa.
Koska faktat ovat vielä epäselvät, lausuntojen antaminen olisi epäoikeudenmukaista, huomauttaa Hoskonen. Kaivosvaltauksista hän sanoo lähtökohtaisesti, että laitonta tilannetta ei ole, vaikka hysteriaa on lietsottu.
- Minulla ei ole muuta lausuttavaa kuin se, että pitää noudattaa lakia ja asetuksia.

(Kuva) Vuorineuvos Pertti Voutilaisen Suomi on kokonaisuutena katsoen edelleen kaivosmaa.   Kuva: Timo Riistaniemi
 
Voutilainen: Uraanikeskustelussa uskonnollista hurmosta
Kaivoslain uudistushanke on Pertti Voutilaisen mielestä uhka alan toiveikkaalle ilmapiirille.

Outokumpu
Timo Riistaniemi

Uraanikaivoshankkeiden kokema vastustus saa Outokummun ja KOP:n ex-pääjohtajan, vuorineuvos Pertti Voutilaisen siteeraamaan valtiosihteeri Raimo Sailasta (sd.). Sailaksen mielestä puheet bioenergian autuudesta ovat saaneet jo uskonnollisen hurmoksen piirteitä.
- Valitettavasti reaktiot ovat tunteenomaisia, eivätkä faktat paljon paina. Keskusteluun on vaikea reaaliargumentein osallistua. Uraanilla on sanana paha maine. Olen vakuuttunut, että uraania voidaan meilläkin louhia niin että se on turvallista sekä työntekijöille että ympäristölle.
Yksittäisiin kaivoshankkeisiin Pertti Voutilainen välttää ottamasta kantaa, kun ei tarkalleen päivän faktoja tunne.
Itse hän on käynyt australialaisella Olympic Dam -uraanikaivoksella, joka on mallilaitos.
- Valitettavasti emme voi kaikkia keskustelijoita viedä tutustumaan näihin jo toiminnassa oleviin ja hyvin hoidettuihin kaivoksiin.

Hyvä maine tärkeintä yritykselle

Kaivosyhtiöt ovat nykyisin tarkkoja hyvästä maineestaan.
- Amerikkalaisen tai australialaisen kaivosyhtiön vuosikertomuksessa voi ympäristö olla ensimmäinen asia, josta kerrotaan.
Tarja Cronbergin (vihr.) radiolausuntoa, jonka mukaan Pohjois-Karjala menettäisi uraanikaivosten takia maineensa luontomatkailun kohteena, Voutilainen kommentoi räväkästi.
- Minusta tuo on höpöhöpöä. Ikävää, että vihreiden argumentointi on tällaista. Pohjois-Karjalan mittakaavassa yksi uraanin avolouhos tai maanalainen uraanikaivos on niin pieni, ettei sitä lentokoneestakaan erota.
Monet metallikaivoshankkeet ilahduttavat. Voutilaisen mielestä Suomi on kokonaisuutena katsoen edelleen kaivosmaa.
- Kun mukaan otetaan mineraalit ja kalkkikiven louhinta, niin vuotuiset louhintamäärät ovat lähellä ennätystasoa. Malmin etsintään investoidaan nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
- Merkittäviä metallikaivoksia on tällä hetkellä toiminnassa kahdesta viiteen, mittatikusta riippuen. Se on kultaisiin vuosikymmeniin, 1960-70-lukuihin, verrattuna vähän. Silloin meillä oli toistakymmentä kaivosta. Ilahduttavan paljon on kuitenkin projekteja käynnissä ja toivon, että niistä syntyy kaivostoimintaa.
Voutilainen on itse aktiivisesti mukana vain Kittilän kultakaivoshankkeessa.
- Mutta uusia kaivoksia perustettaessa pitää muistaa, ettei niitä voi rakentaa tämän hetkisten huippuhintojen varaan. Värimetallienkin hinta tulee joskus alas, joten kaivosten on pystyttävä toimimaan kannattavasti huomattavasti alemmallakin hintatasolla.
- Hintataso voi pysyä korkealla pitkänkin aikaa, mutta yleensä tapaa olla niin, että kun joku toiminta kannattaa hyvin, tulee alalle kapasiteettia. Tämä hintataso ei maailman loppuun asti kestä.

Kaivoslain uudistus uhka koko alalle

Kaivoslain uudistushanke on jo heikentänyt Suomen mainetta kaivosmaana.
- Meillä on minusta erinomaisen hyvin toimiva kaivoslaki. Yksityinen intressi ja yhteinen intressi on voitu sovittaa hyvin yhteen. Yhdyn kaivosteollisuuden huoleen: Suunnitellun lain tuoma lupabyrokratia ja kauppa- ja teollisuusministeriön jo nyt vaikeutunut hallintobyrokratia tappavat osan siitä innostuksesta, mikä alalla nyt on. Jotkut ulkomaiset yritykset ovat jo säikähtäneet ja - valitettavasti - lähteneet pois.
Asioita valmisteleva ministeriö on avainkysymys.
- Suuri periaatteellinen kysymys on sekin, että kaivosasioiden pitää pysyä kauppa- ja teollisuusministeriön alla. Ympäristöministeriö on kovasti pyrkimässä näille markkinoille. Toivon, että järki voittaa.

Pääministeri Vanhanen: uraanikaivoksia ei kovin asutuille alueille
Joensuu
Karjalainen

Mönnin sillan vihkimässä tänään käynyt pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) otti Joensuussa pidetyllä lehdistölounaalla kantaa myös uraanikaivosasiaan.
- Kovin asutuilla alueilla en katso perustelluksi, että ryhdyttäisiin kaivostoimintaan. Toiminnan laajemmat vaikutukset pitäisi myös huomioida, hän totesi.
Vanhasen mukaan kaivoslaki pitäisi uudistaa.
Samassa tilaisuudessa Vanhanen kertoi Suomen EU:n puheenjohtajamaana tuomitsevan Pohjois-Korean ydinkokeen. Hän toivoi, että kansainvälinen yhteisö vastustaisi koetta yksituumaisena.
Pääministeri Matti Vanhasen haastattelu huomisen Karjalaisessa.
 

Uraanin vastustajat eivät aio luovuttaa 
 
Karjalainen,  Helsinki, Riitta Käppi
 
Uraanihankkeita vastustava pohjoiskarjalainen kansanliike koki pettymyksen, kun kauppa- ja teollisuusministeriö myönsi ranskalaiselle Areva NC:lle (ent. Cogema) luvan uraanin etsintään Enossa ja Kontiolahdessa. 
Kansanliikkeen aktiivijäseniin kuuluva kontiolahtelainen Tuomo Tormulainen kuvailee kuntalaisten tunnelmia ärtyneiksi, vaikka päätös ei yllätyksenä tullutkaan. Huoli asuinympäristöstä, luonnosta ja elinkeinoista on hänen mukaansa entistäkin suurempi.
Kansanliikkeen aktiivijäsenet varautuvat nyt vuosikausia kestävään prosessiin, jonka tavoitteena on pitää uraaninetsijät kaukana Enosta ja Kontiolahdesta. 
- Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös perustuu nykyiseen kaivoslakiin, eikä sen puitteissa muunlaista lopputulosta voinut tietysti realistisesti odottaa, mutta ei tämä tähän jää, Tormulainen sanoo.
Yhteistyössä Luonnonsuojeluliiton ja muutaman lakimiehen kanssa kauppa- ja teollisuusministeriön tiistaina julkaisemaa päätöstä tutkitaan jo tarkoin ja valitus on suunnitteilla. Valitusaikaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen on päätöksen tiedoksisaamisesta 45 päivää.
- Valitusasiassa on toimittava harkitusti ja sen voivat tehdä vain asianomistajatahot. Tässä tapauksessa valituksen perusteet pitää löytää kaivoslaista, vaikka näköjään päätöksenteossa ovat vaikuttaneet muutkin lait, Tormulainen toteaa.

Luonto-Liitto huolissaan

Luonto-Liiton mukaan valtausoikeudet ovat ympäristön kannalta liian väljät ja vaaralliset. Myöskään kansalaismielipidettä ei huomioitu.
Luonto-Liiton mukaan KTM:n valitsema linja sivuuttaa myös valtausalueen asukkaat, jotka tuntevat päätöksen omissa nahoissaan.
- Uraani on myrkyllinen ja radioaktiivinen metalli, jonka leviäminen ympäristöön aiheuttaa merkittäviä terveysriskejä, muistuttaa Luonto-Liiton pääsihteeri Lotta Ruokanen.
Myönnetty lupa mahdollistaa laajan koetoiminnan, mikä Luonto-Liiton mukaan voi aiheuttaa merkittäviä ympäristöhaittoja.

Areva NC saa aloittaa uraanin etsinnän 
Uraani: Kauppa- ja teollisuusministeriön myöntämä lupa kattaa yhteensä 18 erillistä aluetta Enossa ja Kontiolahdessa.
 
Karjalainen, Helsinki Riitta Käppi
 
Kauppa- ja teollisuusministeriö on myöntänyt ranskalaiselle Areva NC -yhtiölle (ent. Cogema) luvan tehdä tutkimuksia uraanin ja muiden malmien löytämiseksi valtaushakemusalueilla Kontiolahdessa ja Enossa. Yritys on kiinnostunut uraanin lisäksi toriumista.
Päätös sisältää kuitenkin rajoituksia, joista merkittävin on se, että yritys ei saa tehdä koelouhintaa tai koerikastusta ilman täydennettyä lupahakemusta. Käytännössä Areva NC:llä on mahdollisuus suorittaa muun muassa lohkare-etsintää, mittauksia ja näytekairauksia.
- Yrityksen on täydennettävä hakemustaan, mikäli valtausalueilta löytyy sellaisia esiintymiä, joiden perusteella yritys haluaa tehdä koelouhintaa tai koerikastusta. Tuolloin halutaan tietoa siitä, minkälaisia ja kuinka laajoja toimenpiteitä yritys haluaa tehdä, kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen sanoo.
Lupa kattaa yhteensä 18 erillistä aluetta, joiden yhteispinta-ala on alle 16 neliökilometriä. Päätöksessä hylättiin valtaushakemukseen sisältyvät valtausalueet Enon kunnassa kolmella alueella siltä osin kuin ne sijaitsevat oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueella.
Lupa myönnettiin viideksi vuodeksi ja siihen voi hakea kolmen vuoden jatkoaikaa.

Nykyinen kaivoslaki on vanhanaikainen

Päätöksessä on ministeriön mukaan otettu huomioon kaivoslain lisäksi hallintolaki, ympäristölainsäädäntöä ja säteilyturvallisuutta koskevat säännökset sekä Enon ja Kontiolahden kuntien ja muiden asianomaistahojen kannanotot.
Ministeriötä on Pekkarisen mukaan moitittu siitä, että valtaushakemuksen käsittelyssä ei ole toimittu pelkästään kaivoslain mukaan. Lakia tai sen henkeä ei ministerin mukaan ole kuitenkaan rikottu.
- Nykyinen kaivoslaki mahdollistaa sen, että maanomistajan alueelle voi kuka tahansa tehdä valtaushakemuksen kysymättä mielipidettä. Ei sellainen ole nykyaikaa. Meidän on annettava asianomaisille - edes maanomistajalle - mahdollisuus tulla kuulluksi, Pekkarinen selvittää.

Areva NC tähtää kaivostoimintaan

Areva NC:n suomalainen edustaja ja tytäryhtiön Areva NC Finland Oy:n toimitusjohtaja Osmo Kaipainen on tyytyväinen kauppa- ja teollisuusministeriön myöntämään lupaan.
- Ensimmäiseksi on tehtävä perustilaselvitys ja geofysiikan tutkimuksia, jotta saadaan selville, mitä näillä alueilla ylipäätään on. Tietoa on toistaiseksi kovin vähän, Kaipainen toteaa.
Yhtiön suunnittelemat tutkimukset käsittävät maaperän ja kallion näytteenottoa, lohkare-etsintää, mittauksia ja mahdollisesti näytekairauksia.
KTM:n asettamiin rajoituksiin Kaipainen suhtautuu tyynesti. Hänen mukaansa pääasia on, että tutkimukset voivat alkaa. Uraanin etsintä on ajankohtaista kuitenkin vasta sulan maan aikana, käytännössä aikaisintaan ensi keväänä.
- Talvella näytteenottoa ja tutkimuksia on huono tehdä, Kaipainen tarkentaa.
Odotukset ovat Areva NC:ssä korkealla. Kaipaisen mukaan maailmalla on tehty hyviä löytöjä sen kaltaisesta maaperästä, kuin mitä Enon ja Kontiolahden kuntien alueilla olevat valtausalueet ovat.
- Areva NC:n tavoitteena on kaivostoiminnan aloittaminen, mikäli uraania löytyy niin paljon, että se on liiketoiminnallisesti järkevää, Kaipainen sanoo.

Lupa linjaa tulevia päätöksiä

KTM:n päätöstä pidetään merkittävänä ennakkotapauksenissa ja sitä lienee odotettu mielenkiinnolla myös Etelä-Suomessa. Ministeriössä on käsittelyssä itäiselle Uudenmaalle yhteensä 160 erillisen alueen uraanivaltaushakemukset.
- Ei tässä voi kovin tarkkaan vetää yhtäläisyysviivoja Uudellemaalle tehtyihin valtaushakemuksiin, mutta periaatteiden osalta toki voi, Pekkarinen sanoo.
Ministerin mukaan on selvää, että lainvoimaiselle kaava-alueelle tai tärkeille yhdyskuntien käytössä oleville pohjavesialueille ei tulla antamaan lupia.
- Täydennetyn hakemusmenettelyn periaate on myös tärkeä, kun tehdään seuraavia päätöksiä, Pekkarinen sanoo.

Löytyykö uraania?

Vielä ei tiedetä sitä, löytyykö Enon ja Kontiolahden valtausalueilta uraania taloudellisesti merkittäviä määriä. Teollisuusneuvos Alpo Kuparinen kauppa- ja teollisuusministeriöstä ei halua arvailla esiintymien todennäköisyyttä.
- Suomen johtavat uraaniasiantuntijat ovat sitä kuitenkin mieltä, että mahdollisuudet ovat heikot, Kuparinen toteaa.
Geologian tutkimuskeskus on etsinyt uraania Enossa 1980-luvulla, osin jopa samoilla alueilla, joista Areva NC on kiinnostunut. Tuolloin tutkimukset eivät johtaneet merkittäviin löytöihin.
Mikäli Areva NC löytää uraania ja haluaa aloittaa kaivostoiminnan, vaatii valtioneuvoston hyväksyvän päätöksen. Asiantuntija-arvioiden mukaan kaivostoiminnan käynnistämiseen kuluu tutkimustyön aloittamisesta vähintään 10-15 vuotta.

Maakuntajohtaja tyytyväinen päätökseen

Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja Pentti Hyttinen pitää KTM:n päätöstä myönteisenä. Hänen mukaansa luvan rajaaminen ensivaiheessa vain kevyempiin uraanin etsintätoimiin on perusteltua.
- Uskon, että tutkimukset voidaan näin tehdä ilman suuria ympäristövaikutuksia. Näyttää siltä, että ministeriö on ottanut päätöksessään huomioon paikallisten asukkaiden mielipiteet, Hyttinen toteaa.
Maakuntajohtaja on tyytyväinen myös siihen, että Pohjois-Karjala kiinnostaa kaivosteollisuutta.
- Pitää ajatella myös työpaikkojen ja talouden kehitystä. Uraani herättää ymmärrettävästi voimakkaita kannanottoja sekä puolesta että vastaan. Toivon silti, että keskustelua voitaisiin jatkossa käydä enemmän faktapohjalta, Hyttinen sanoo.

Agricola Resourcesin hakemukset hylättäneen

Pohjois-Karjalaan on vireillä valtaushakemuksia myös brittiyhtiö Agricola Resourcesilla. Yhtiö ei kuitenkaan toistuvista pyynnöistä huolimatta ole täydentänyt hakemuksiaan.
Kauppa- ja teollisuusministeriä tehnee päätöksen Agricola Resourcesin hakemuksista lähiviikkoina.
Teollisuusneuvos Alpo Kuparinen ei suostu suoraan spekuloimaan tulevan päätöksen sisältöä, mutta toteaa, että puutteellisia hakemuksia ei ole tapana hyväksyä. 

Cronberg olisi kiirehtinyt uutta kaivoslakia
Helsinki
Vesa Somppi

Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg pitää ihmisten sumuttamisena puheita siitä, ettei valtausluvan antaminen ranskalaisyhtiö Arevalle merkitse kaivostoiminnan aloittamista Pohjois-Karjalassa.
- Ihmisten huoli on otettava vakavasti. Monet ihmettelevät mikä on suomalaisen maanomistajan ja kansalaisen oikeusturva. Valtausoikeus johtaa viiden vuoden epävarmuuteen, ja yhtiön johto lohduttelee, että voi kestää 30 vuotta ennen kuin mahdollinen kaivos tulee. Onko 30 vuoden epävarmuus parempi kuin viiden vuoden, hän kysyy.
Cronberg pelkää uraanin syövän maakunnan imagoa ja karkottavan investoinnit luontomatkailuun, vähentävän paluumuuttoa sekä hillitsevän asukkaiden rakentamishaluja.

Kaivoslaki ennen lupaa

Cronbergin mielestä kauppa- ja teollisuusministeriö kiipesi asiassa perä edellä puuhun, kun se meni myöntämään valtausluvan ennen kaivoslain uusimista. Kaivoslaki on vuodelta 1965.
Lakia ollaan parhaillaan uusimassa ja sitä miettivän työryhmän on määrä saada työnsä valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Cronberg ottaisi uuteen lakiin esimerkkiä Ruotsista, jossa kunnilla on oikeus estää kaivoksen tulo ja järjestöillä kuulemis- ja valitusoikeus.
- Voimassa olevassa laissa asia on maanomistajan ja kaivosyhtiön välinen asia. Korvaukset haitoista ovat ihan mitättömät, ja kaivos voi tulla 50 metrin päähän asunnosta.
Cronberg erottaisi myös uraanin kaivamisen muusta kaivostoiminnasta.
- Uraanin ja muiden radioaktiivisten aineiden louhimisella on niin pitkäaikaisia vaikutuksia, ettei niitä voida verrata tavalliseen kaivostoimintaan. Nyt uraanikohu häiritsee muuta kaivostoimintaa.
Uraanikaivoksen perustamista Suomeen perustellaan moraalilla - kun käytämme ydinvoimaa, tulee myös louhia uraania. Cronbergin mielestä uraanin louhintaan liittyy toisenlaisia moraalisia ongelmia, koska malmi rikastetaan jossain muualla kuin Suomessa.
- Meidän uraanihan voi mennä vaikka Pohjois-Korean ydinaseisiin.
Hän pelkää, että Pohjois-Korean esimerkki oman ydinaseen kehittämisestä voi kiihdyttää ydinvarustelua. Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin, mutta on luvannut olla hyökkäämättä ydinaseen omistavaan Pohjois-Koreaan.
- Koko ydinsulkusopimus on vaarallisessa tilanteessa.

Vaalipiirivalinta
ei kaduta

Cronberg ei kadu sitä, että hän asettui ehdolle eduskuntavaaleissa Pohjois-Karjalasta.
Osmo Soininvaaran ja Ulla Anttilan jättäytyminen valeissa pois eduskunnasta Uudeltamaalta olisi antanut hänelle paljon paremmat mahdollisuudet uusia jäsenkirjansa Helsingistä tai Uudeltamaalta.
- Pohjoiskarjalainen identiteettini voi parhaiten, kun olen ehdolla Pohjois-Karjalasta - silläkin riskillä, etten tule valituksi.
 

Valitusoikeus uraanivaltauksesta rajautuu tiukasti asianosaisiin
Eno, Kontiolahti
Marita Jalkanen

Valitusoikeus tällä viikolla Enoon ja Kontiolahteen myönnetystä uraaninetsintävaltauksesta on huomattavasti rajatumpi kuin oikeus viime kevään kuulemisvaiheen mielipiteenilmaukseen.
Hakemuksen käsittelyvaiheessa mielipiteensä jättivät tavalla tai toisella sadat henkilöt.
Nyt kun ranskalaisyhtiö on saanut kaivoslain mukaisen valtauksen uraanin etsintätoimia varten, valituksen päätöksestä voivat tehdä vain tiukasti asianosaiset.
Tämä johtaa siihen, että esimerkiksi vapailla kansalaisryhmillä tai yksittäisillä kansalaisilla ei ole valtauspäätökseen valitusoikeutta. Ellei tähän asti noudatettu oikeuskäytäntö ja laintulkinta muutu, edes rekisteröidyillä yhdistyksillä ei pääsääntöisesti ole valitusoikeutta.
Valitus kauppa- ja teollisuusministeriön valtauspäätöksestä tehdään korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Aikaa on joulukuun 4. päivään saakka.

Asianosaisten piiri on pieni

Valtauspäätöksen mukaan siitä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa . Viranomaisen valitusoikeudesta on säädetty samassa hallintolainkäyttölain 6. pykälässä.
Muutoksenhakuun on siis periaatteessa asianosaisina oikeus vain esimerkiksi valtausalueen maanomistajilla, kunnilla ja ympäristökeskuksella alan viranomaisena.
Ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä Joensuun yliopistosta kertoo, että sanaa välittömästi on ympäristöasioissa tulkittu yleensä niin, että esimerkiksi aivan lähimmät naapurit ovat voineet olla asianosaisia, vaikka eivät alueen maanomistajia olisikaan.
Pitkälle lähipiiri ei kuitenkaan ulotu.

Linja ollut pidättyväinen

Järjestäytymättömillä ryhmillä tai yksityisillä kansalaisilla ei valitusoikeutta uraanipäätökseen ole, elleivät satu olemaan alueen maanomistajia.
Entä sitten järjestöt?
Tapio Määtän mukaan korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut ovat olleet pidättyväisiä.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valitusoikeutta ei ole ollut, Määttä toteaa.
Määtän mukaan järjestöille on yhtä poikkeusta lukuunottamatta tähän asti annettu KHO:ssa valitusoikeus vain, jos se on erikseen erityislaissa mainittu.
Säännön vahvistava poikkeus koski poikkeusta metsästyslaista. Lintujensuojelujärjestölle löytyi valitusoikeus luonnonsuojelulain perusteella, kun asia koski rauhoitettuja lintuja.
Vaikka valitusoikeus olisikin, ne perusteet, joilla valitus voi menestyä, ovat asia erikseen.
Valituksen saa lain mukaan tehdä vain sillä perusteella, että päätös on lainvastainen.
Pelkästään se, että vastustaa epämiellyttävää päätöstä, ei riitä perusteeksi.

Kiertotie jo etsitty

Kansalaisaktiivit ovat heti tuoreeltaan ilmaisseet aikovansa valittaa uraanivaltauksesta ja valitustiekin on jo selvitetty.
Uraanikaivosten vastainen kansanliike Pohjois-Karjalassa turvautuu valituksessaan maanomistajiin, uraanitietosivuja internetissä ylläpitävä Tuomo Tormulainen Kontiolahdesta kertoo.
Maanomistajatahojen kanssa on jo asiasta alustavasti sovittu. Juridisia valituksen perusteita puolestaan selvittää Luonnonsuojeluliitto.
- Etenemme asiassa pelkästään Suomen lain mukaan. Mihinkään lainvastaiseen kansalaistottelemattomuuteen emme ryhdy, Tormulainen toteaa.

Kansanedustajien mielipiteet uraanikysymyksessä edelleen varovaisia

(Kuva)Valtausalueella Enossa asuva Marja-Liisa Tanninen sanoo ei uraanille.  Kuva: Ritva Melentjeva
 
Maanomistajat vastaiskuun maakunnan uraanisodassa
Eno
Aaro Virolainen

Maanomistajat valmistelevat täyttä häkää valitusta Arevalle (Cogema) myönnetystä uraanin etsintäluvasta. Aikaa valituksen jättämiseen on reilu kuukausi.
Jos korkein hallinto-oikeus ottaa valituksen käsittelyynsä, viivästyttää se koeporausten aloittamista noin vuodella, kertoi uraanin vastaisen hankkeen puuhamies Tuomo Tormulainen Enossa pidetyssä keskustelutilaisuudessa.
Valitusoikeus on Enossa ja Kontiolahdessa sijaitsevan valtausalueen maanomistajilla ja rajanaapureilla. Maanomistajia on reilut 70, joista yksityisiä 65.
Tormulaisen mukaan keskeisin argumentti koeporausluvan kaatamiseksi on se, että valtausalueella on useampia pohjavesikaivoja. Lupapäätöksessä kaikkia ei huomioitu.
Huolta päätöksessä herätti muun muassa se, että sen mukaan valtaajan on alueesta luovuttuaan saatettava ympäristö viipymättä tyydyttävään tilaan.
- Ympäristö on nyt erinomaisessa tilassa. Tässä sallitaan pilaaminen, Tormulainen sanoi.

Pekkarinen: Kaivokset sallittava

Tormulainen tiivisti reilun 30 hengen yleisölle kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen (kesk.) kanssa käymänsä keskustelun. Tormulaisen mukaan Pekkarinen oli useaan otteeseen sanonut, että uraanin etsintä on sallittava, koska Suomessa on ydinvoimaloita.
Ministerin mukaan uudesta kaivoslaista tulee hengeltään ja ehdoiltaan samankaltainen kuin annetusta etsintäluvasta, kertoi Tormulainen.
Nykyisen, vanhentuneena pidetyn kaivoslain perusteella uraanin koelouhintaa ja -rikastusta ei olisi tarvinnut kieltää kuten nyt tehtiin. Järein toimenpide mihin Areva siis saa ryhtyä, on timanttikairaus.
Tormulaisen mukaan Paukkajanvaaran alueelle on jätetty hiljattain yksi uusi valtaushakemus 9 neliökilometrin alalle. Hakemuksesta hänellä ei vielä ollut tarkempaa tietoa.
Enolainen kunnanvaltuutettu Markus Hirvonen (kok.) sätti Enon kunnanhallituksen laatimaa ympäripyöreää lausuntoa uraaniasiasta.
Paikan päällä oli myös kansanedustaja Esa Lahtela (sd.). Hänen päähuolensa vaikutti olevan, että ulkomaalaisille yhtiölle sallitaan noin vain Suomen luonnonvarojen ryöstely.
Hän vertasi, että voisipa vaikka itsekin käydä köpittämässä eli merkitsemässä kepein kaistaleen hiekkarantaa jostain päin maakuntaa kesämökkitontikseen.
- Norjan valtio ottaa 87 prosenttia öljytuloista, Shellille jää 13, Lahtela sanoi. Tiukan tivauksen jälkeen hän vastasi yleisölle, että kaivosta ei pidä rakentaa, jos ei olla varmoja onko se haitaton ympäristölle.
Uraanin vastaista sotaa käydään myös kulttuurin keinoin. Valtausalueelle on valmistumassa ympäristötaideteos.
Keskustelutilaisuudessa esiintyneen kansanmusiikkiyhtye Folkswagenin Suonna Kononen kertoi, että suunnitelmissa on useiden esiintyjien kaivoshanketta vastustava konsertti. Konosen parina Enossa musisoi Timo Munne.

Uraanista ei vaaliaseeksi

Pohjois-Karjalan vihreät avasi maanantaina vaalikampanjansa tavoitteenaan puolueen puheenjohtajan Tarja Cronbergin valinta uudelleen kansanedustajaksi. Se edellyttäisi puolueen äänimäärän kaksinkertaistamista viime vaaleista ja nousua maakuntatasolla kokoomuksen ohi, mikä ei tunnu realistiselta.
Vihreiden vaikea asetelma on jo saanut aikaan sen, että se turvautuu populismiin. Maakunnan vihreiden vaaliteemat eli bioenergian lisääminen, uraanikaivosten vastustaminen ja toimeentuloturvan parantaminen kun kuuluvat miltei jokaisen puolueen tavoitteisiin, mutta vihreät luovat kuvaa, että heidän pyrkimyksensä näissä asioissa ovat jollakin tapaa muita aidompia.
Erityisesti uraanikaivoksen vastustaminen on kaukaa haettua, sillä sellaisen perustamisesta ei ole tietoakaan. Uraaniesiintymien tutkinnasta on kaivostoimintaan vielä pitkä matka, joka vieläpä todennäköisesti jää kesken.
Lisäksi on väärin väittää, että missään muussakaan ryhmittymässä toimittaisiin uraanikaivosten puolesta, mikäli ne vähäisessäkään määrin ovat ympäristön tai maanomistajien oikeuksien kannalta arveluttavia. Tämän ymmärtää jokainen äänestäjä, ja siksi uraanista ei ole vihreiden vaalitäkyksi.

Uraaninetsintäluvasta tehtiin kolme valitusta
Uraanihanke: Valitukset vähintäänkin viivästyttävät kenttätutkimuksia.

Joensuu
Piia Nurhonen

Kauppa- ja teollisuusministeriön Arevalle myöntämästä uraaninetsintäluvasta Enon ja Kontiolahden alueella tuli määräaikaan mennessä kolme valitusta.
Valitusaika korkeimpaan hallinto-oikeuteen päättyi maanantaina. Viranomaisten valitusoikeus loppui jo viikkoa aiemmin.
Valittajia oli kaikkinensa yli 50, sillä yhdessä valituksessa oli mukana 49 valittajaa. Tässä valituksessa oli mukana valtausalueen maanomistajia, kuolinpesiä sekä yksittäinen kiinteistöyhtymä. Valitus koski koko valtausaluetta.
Kahden muun valituksen tekijöinä olivat Pohjois-Karjalan ympäristökeskus ja enolainen maanomistaja. Maanomistaja katsoi valtauksen haittaavan puutarhayrityksensä toimintaa. Ympäristökeskuksen valitus koski pohjavesialueita.

Huoli pohjavesialueista painavin näkökohta

Ympäristökeskus vaati kauppa- ja teollisuusministeriön tekemää päätöstä hylättäväksi siltä osin kuin Arevalle oli myönnetty valtausoikeudet Kuokkasenkankaan, Kuvasärkän ja Palokankaan ensimmäisen luokan pohjavesialueille.
Ympäristökeskus katsoi, että kyseiset alueet tulisi katsoa varatuksi vedenhankintakäyttöön. Myönnetyllä valtausalueella on Kontiolahden kunnan vedenottamon kaivo, jonka ympäristökeskus katsoo erityisesti olevan valtauksen este.
Vaihtoehtoisesti ympäristökeskus vaati päätöksen muuttamista siten, että toimenpiteet, joilla voi olla vaikutusta pohjaveteen, rajataan pohjavesialueilla sallitun toiminnan ulkopuolelle. Kolmanneksi vaihtoehdoksi ympäristökeskus esitti päätöksen palauttamista pohjavesialueiden osalta uudelleen käsiteltäväksi.
- Valitukselle on olemassa selkeät perustelut. Todennäköistä on, että korkein hallinto-oikeus palauttaa asian pohjavesialueiden osalta uudelleen kauppa- ja teollisuusministeriön käsittelyyn, diplomi-insinööri Mari Heikkinen Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksesta uskoo.

Käsittely pitkä prosessi

Huoli pohjavesialueista oli tärkein näkökohta myös 49 henkilön yhteisesti tekemässä valituksessa. Valittajat katsoivat ministeriön päätöksen sallivan ympäristön pilaantumisen ja jättävän huomiotta luonnonsuojeluun liittyviä näkökohtia.
- Kaivoshanke on uhka esimerkiksi vantaankorri-nimiselle koskikorennolle, joka kuuluu uhanalaisten lajien joukkoon, uraanihanketta vastustavan pohjoiskarjalaisen kansanliikkeen aktiivijäsen Tuomo Tormulainen kertoo.
Tormulainen oli aktiivisesti puuhaamassa valitusta. Valitus valmisteltiin yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton ja Itä-Uudellamaalla toimivan Uraaniton.org-kansalaisliikkeen lakimiesten kanssa.
- Uskon, että valitus menee käsittelyyn. Pohjavesiargumentti on kyllä niin kova, että se varmasti laittaa kysymyksen uudelleen harkintaan, Tormulainen arvioi.
Kauppa- ja teollisuusministeriölle valitukset eivät tulleet yllätyksenä.
- Lähdimme siitä, että ainakin yksi valitus varmasti tulee. Koska kysymys on periaatteellinen, voi olla että tapaus saa ennakkotapauksen luonteen. Tällöin valitusten käsittely voi viedä jopa yli vuoden, teollisuusneuvos Alpo Kuparinen arvioi.
Arevan toimitusjohtaja Osmo Kaipainen ei ole kuitenkaan valmis heittämään pyyhettä kehään.
- On toki vielä mahdollista, että korkein hallinto-oikeus katsoo, että yksikään valituksista ei ole lainmukainen. Tällöin tutkimuslupa tulee lainvoimaiseksi ja pääsemme aloittamaan kaivoslain mukaiset tutkimukset ajallaan keväällä.
- Jos korkein hallinto-oikeus ottaa jonkun valituksen käsittelyyn, silloin tutkimuksen aikataulu viivästyy. En kuitenkaan usko, että koko tutkimuslupa tähän kaatuu, Kaipainen kertoo.

(Kuva) Arevan geologi Philippe Kister esittelee mittauslaitetta, jolla voi tutkia gammasäteilyä.  Kuva: Ritva Melentjeva
 
Areva aloittaa tutkimukset jo keväällä
Uraanihanke: Maaperään ei kuitenkaan voida kajota ennen tutkimusluvan voimaantuloa.

Eno
Piia Nurhonen

Korkeimpaan hallinto-oikeuteen tehdyt valitukset eivät laita kokonaan jäihin Arevan geologisia tutkimuksia Enon ja Kontiolahden valtausalueella.
Vaikka valitukset vähintäänkin lykkäävät tutkimusluvan voimaantuloa, yritys aikoo aloittaa alueella jokamiehen oikeuksiin perustuvia tutkimuksia jo tulevana keväänä. Vain lupaavilla alueilla jatketaan myöhemmin yksityiskohtaisemmilla tutkimuksilla.
Ensivaiheen tutkimuksissa ei kuitenkaan voida kajota maaperään.
- Tarkoituksena on mahdollisimman nopeasti päästä supistamaan tutkimusaluetta. Voimme tutkia aluetta geofysikaalisilla mittauslaitteilla ja ottaa esimerkiksi näytteitä lohkareista, kunhan emme jätä jälkiä maastoon, Areva Resources Finland Oy:n toimitusjohtaja Osmo Kaipainen kertoo.
- Nämä tutkimustoimet edistävät alueen rajaamista, joka on mielestäni myös maanomistajien etu, hän perustelee.

Lentomittausten aloittamista mietitään

Tutkimusalueen supistaminen alkaa yleensä geofysikaalisilla lentomittauksilla, joilla tutkitaan maankamaran sähkönjohtavuutta, magneettisuutta ja gammasäteilyä. Mittaukset maksavat useita satojatuhansia euroja.
- Periaatteessa lentomittaukset on mahdollista tehdä ilman tutkimuslupaa, mutta tässä vaiheessa vielä mietimme, ryhdymmekö niihin ennen valitusten käsittelyä, Kaipainen kertoo.
Lentomittausten tuloksia tuetaan maastossa tehtävillä mittauksilla, joita niitäkin Kaipainen pitää jokamiehen oikeuksiin kuuluvina.
- Koska nykyään käytetään tarkkoja satelliittipaikantimia, ei metsään tarvitse raivata linjoja, Kaipainen perustelee.
Maapeitteen paksuuden ja laadun, kalliopinnan sekä maaperän tutkimukset jäävät odottamaan tutkimusluvan voimaantuloa.
Maapeitteen ja kalliopinnan tutkimuksissa käytetään maatutka- tai seismisiä luotauksia. Maatutkaa kuljetetaan tutkimuslinjoilla yleensä kevyellä maastokulkuneuvolla, esimerkiksi mönkijällä. Seismisissä luotauksissa käytetään pieniä määriä räjähteitä.

Syviä reikiä ja avokaivanteita

Maaperän tutkimuksissa kairataan näytteitä kalliosta ja paljastetaan kalliota maapeitteen alta.
Tutkimuksissa käytetään jo järeämpää kalustoa. Kairauskoneella kairataan jopa satoja metrejä syviä reikiä, joista saadut kairansydännäytteet toimitetaan geologien tutkittaviksi.
Kairanrei istä tehdään tarvittaessa geofysikaalisia tutkimuksia ja otetaan vesinäytteitä. Kairausten ajoituksessa pyritään huomioimaan maanomistajan maankäyttö.
Kairauksessa käytetään huuhteluvettä, joita pumpataan ojista, kuopista, kaivoista tai tutkimusrei istä. Areva korostaa, että huuhtelussa käytettävä vesi ei liuota uraania tai muita radioaktiivisia aineita kalliosta. Kairanreikä suljetaan lopuksi sementillä tai bentoniittisavella.
- Kairaukset eivät ole vaara pinta- tai pohjavesille, geologian tutkimuskeskuksen geologi Olli Äikäs painottaa.
Maaperätutkimuksiin tarvittavat tutkimuskuopat tehdään traktorikaivurilla. Kuopat ovat muutamia metrejä syviä, eivätkä jää huomaamatta. Kuoppien tieltä voidaan esimerkiksi joutua kaatamaan puita.
Paljastettu kallion pinta pestään painepesurilla. Kaivannon pohjalle kertyvä vesi pumpataan havainnoinnin ajaksi pois ja imeytetään lähimaastoon.
Löydettävät radioaktiiviset näytteet käsitellään ja varastoidaan voimassaolevien määräysten ja ohjeiden mukaisesti.
Tutkimusten aikana kaivannot merkitään ja aidataan. Jälkeenpäin ne peitetään ja maisemoidaan. Myös kairauspaikkojen jäljet siivotaan töiden loputtua.

Syntyneet vahingot korvataan

Kaivoslain mukaan Arevan on maksettava tutkimusoikeudesta maanomistajille vuotuista korvausta. Tutkimustyössä syntyneistä vahingoista ja niiden korvaamisesta Areva sopii maanomistajien kanssa.
- Mahdolliset vahingot ja haitat korvataan aina maanomistajalle. Voimme esimerkiksi istuttaa puita kaivannon kohdalle, Kaipainen sanoo.
Tutkimusten käynnistämisestä on vielä pitkä matka kaivostoiminnan käynnistämiseen. Riskit ovat suuret ja pelissä isot rahat. Arevan toimitusjohtaja Osmo Kaipainen arvioi yhden valtauksen tutkimuksiin kuluvan keskimäärin viidestä kymmeneen miljoonaa euroa.
- Tässä vaiheessa on mahdotonta tietää, tuleeko kaivoksen suunnittelu joskus ajankohtaiseksi. Ensin pitäisi löytää esiintymä ja tämän jälkeen tutkia, olisiko sen hyödyntäminen taloudellisesti kannattavaa. Esiintymän pitäisi olla mittava, jotta kaivostoiminnan käynnistäminen olisi kannattavaa, geologi Olli Äikäs sanoo.

(Kuva) Vakkolan kylä Askolassa. Kuvassa keskellä Porvoonjoki. Suurin osa kuvan metsäalueesta kuuluu Gogeman/Arevan hakemiin valtauksiin.  Kuva: Ashley Shelby / Greenpeace
 
Greenpeacen raportti: Uraanin louhintaan liittyy terveysriskejä
Kaivostoiminta: Lähialueilla asuvat ihmiset altistuneet myrkyllisille aineille.

Helsinki
STT

Ympäristöjärjestö Greenpeace varoittaa, että uraanin louhintaan Suomessa liittyy merkittäviä, haitallisia ja terveydelle vaarallisia ympäristöriskejä. Torstaina julkaistussa raportissa Greenpeace kertoo muun muassa ydinpolttoaineen tuotantoon liittyvistä pitkäkestoisista vaikutuksista ihmisiin ja ympäristöön.
Greenpeace on selvittänyt Suomessa aktiivisimmin toimineen ranskalaisen ydinvoimajätin Arevan toimintaa ja yhteiskuntavastuuta eri puolilla maailmaa viranomaisasiakirjojen, tieteellisten julkaisujen ja kansalaisjärjestöjen havaintojen pohjalta.
Arevan työntekijät ja sen kaivosten lähialueilla asuvat ovat raportin mukaan joutuneet kärsimään altistumisesta radioaktiivisille ja myrkyllisille aineille. Raportissa todetaan myrkyllisten aineiden vuotaneen ympäristöön kaivoksilla Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Gabonissa ainetta johdettiin suoraan jokeen.

Kaivoslaki vanhentunut

Raportti kertoo uraanikaivostoiminnan haitoista Ranskassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa, Nigerissä ja Gabonissa. Selvitys pohjautuu 50 viranomaislähteeseen, tieteelliseen lähteeseen ja kansalaisjärjestölähteeseen.
Greenpeacen mukaan Areva ei ole siivonnut kunnolla jälkiään vanhoilla kaivoksillaan, mutta silti sille on myönnetty oikeus valmistella uusien kaivosten avaamista Suomeen.
Vuodelta 1965 peräisin oleva kaivoslaki mahdollistaa luvan myöntämisen esimerkiksi uraanimalmin koelouhintaan ja -rikastamiseen ilman ympäristövaikutusten arviointia ja asukkaita kuulematta. Greenpeace pitää näiltä osin kaivoslakia vanhentuneena.
Neljä kansainvälistä kaivosyhtiötä on hakenut Suomessa eri puolilla maata valtauslupaa tähtäimessään aloittaa uraanin louhinta. Areva on yhtiöistä ainoa, jolle valtaus on myönnetty. Myönnetty valtaus sijaitsee Enon-Kontiolahden alueella.

Huomattavia riskejä

Greenpeacen edustajan Lauri Myllyvirran mukaan uraanikaivoksiin liittyy huomattavia ympäristöriskejä. Nämä aiheutuvat muun muassa kaivoksilta leviävästä radioaktiivisesta pölystä, radonista ja myrkyllisen lietteen valumisesta vesistöihin.
- Muun muassa syöpätapausten ja synnynnäisten epämuodostumien on todettu lisääntyneen kilometrien säteellä kaivoksista Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, Myllyvirta varoittaa.
- Jokainen ydinvoimala tuottaa välillisesti jokaista toimintavuottaan kohti eduskuntatalon tilavuuden verran erittäin pitkäikäistä radioaktiivista louhintajätettä ja eduskunnan lisärakennuksen tilavuuden verran malminrikastuksessa syntyvää myrkyllistä liejua, hän summaa.

Uraanipitoisuudet tulisi selvittää porakaivoista
Raja-arvojen sijaan on olemassa vain suosituksia. Usein arseeni- ja radonpitoisuudet ovat ainoat, jotka vedestä tutkitaan.

Nurmes
Esa Nevalainen

Porakaivon rakentamisen yhteydessä vedenlaatua selvitetään usein radon- ja arseenipitoisuuksien osalta.
Vedestä voi kuitenkin löytyä myös uraania, jonka esiintyminen pitää erikseen määrittää kokonaissäteilyä mittaavassa testissä.
Säteilyturvakeskus ja Kansanterveyslaitos ovat selvittäneet useammassa tutkimuksessa kaivoveden vaaralliseksi tiedettyjen aineiden terveydellisiä vaikutuksia käyttäjille. Viimeisin tutkimus osoittaa, että huolimatta korkeista pitoisuuksista kaivoveden uraani ei muodosta käyttäjille merkittävää terveydellistä uhkaa.
Tutkimuksen projektipäällikkö Päivi Kurttio kehottaa silti tutkimaan kaivoveden myös uraanin osalta. Kansalliset ja kansainväliset raja-arvot uraanipitoisuuksille käyttövedessä ovat vasta valmistellussa.

Suositusarvot ylittyvät paikoin huomattavasti

Maailman terveysjärjestö (WHO) on antanut suosituksen, että juomavesi ei saisi sisältää yli 15 mikrogrammaa uraania litraa kohti. Euroopan unionissa raja-arvoja ollaan vasta suunnittelemassa pitkällä tulevaisuudessa valmistuvan talousvesidirektiivin yhteydessä. Suomessa tehtyjen uraanitutkimusten Kurttio toteaa auttavan raja-arvojen määritystyössä. Säteilyturvakeskuksen suositusarvo uraanin poistamiselle vedestä on, jos ainetta on yli 100 mikrogrammaa litrassa.
Etelä-Suomen alueella tehdyssä tutkimuksessa kaivovesistä löytyi huomattavan korkeita uraanipitoisuuksia. Yksittäisissä tapauksissa uraania oli vedessä jopa yhden milligramman verran litrassa, joka ylittää WHO:n suosituksen yli 60-kertaisesti.
- Ihmiset ovat hyvin tarkkoja tänä päivänä siitä mitä syövät, mutta välttämättä ei kiinnitetä huomiota näihin luonnon omiin vaarallisiin aineisiin, Kurttio pohtii.
Kurttio näkee Pohjois-Karjalan riskialueeksi uraanipitoisuuksien osalta, vaikka tarkkaa selvitystä kaivovesistä ei olla alueella tehty.

Muutoksia munuaisten toiminnassa

Luonnonuraanista koituva haittavaikutus tulee erityisesti sen kemiallisesta myrkyllisyydestä, ei alkuaineen säteilystä. Päivi Kurttion tutkimusryhmä ei silti voinut havaita veteen liukenevaa uraania merkittäväksi uhkatekijäksi terveydelle. Tutkimuksessa selvitettiin, millä tavoin aineen vaikutukset kohdistuvat munuaisiin.
Muutokset munuaisten toiminnassa olivat vain vähäisiä. Tutkimuksessa mukana olleiden kohdalla havaittiin glukoosia erittyvän virtsaan. Ihminen muuttaa syömänsä hiilihydraatit glukoosiksi, jota elimistö käyttää energiana solutasolla. Myös kohonneen verenpaineen ja uraanialtistumisen välillä havaittiin olevan yhteys. Uraanin vaikutuksesta johtuvat muutokset eivät kuitenkaan ole kliinisesti merkittävänä.
Terveysvaikutusten vähäisyyteen voi Kurttion mukaan esimerkiksi siitä, että uraani poistuu suurelta osin ihmisestä normaalin aineenvaihdunnan mukana varsin nopeasti. Elimistöön jää vain hyvin pieniä määriä pidemmäksi aikaa.
Tutkimukseen osallistuneet olivat keskimäärin käyttäneet porakaivovettä 16 vuoden ajan. Vuosina 1999 ja 2003 tehtyjen kokeiden välillä ei havaittu uraanin kerääntymistä elimistöön.

Poistomenetelmät olemassa ja tutkittu

Säteilyturvakeskus on tutkinut myös haitallisten aineiden poistomenetelmiä talousvedestä. Työssä mukana ollut Pia Vesterbacka sanoo nykymenetelmien pääsevän hyvin lähelle sataprosenttista puhdistusta. Tärkeimmät poistettavat ovat juuri radon ja uraani.
Käyttökelpoisimmiksi menetelmiksi radonin puhdistuksessa ovat vahvistuneet aktiivihiilisuodatus sekä veden ilmastus. Uraanin osalta suositelluin tapa on käyttää ioninvaihdinta.
Täysin ilmaista puhdistaminen ei ole. Keskimäärin puhdistuskalusto maksaa kertahankintana 1 500-2 000 euroon. Noin neljästä seitsemään vuoden kuluttua edessä on selvästi vähemmän maksava pakollinen suodatusmassan vaihto.
Hintaan vaikuttavat haitallisten aineiden pitoisuudet sekä valitun laitteiston koko. Esimerkiksi uraanin poisto riittää vähimmillään pelkästä ruoka- ja juomavedestä. Tällöin laitteen hankintahinta jää 500-700 euroon.
Vesterbackan mukaan tarvittava laitteisto on kuitenkin käytännössä usein räätälöitävä kohteen ja vedessä havaittujen ongelmien mukaan.
Puhdistusmenetelmistä Vesterbacka toivoo lisätiedon tavoittavan myös kunnalliset terveystarkastajat. Ongelma-alueilla hän uskoo tietoa löytyvän kaivon laittajien tarpeiksi.

(kuvat) Kaivosvaltausalueen kallioon Enon Kuusjärvelle syntyi alkutalvesta Pessi Mannerin ympäristötaideteos Luonto vastaa . Helsinkiläinen Manner on ottanut projektikseen tehdä kivitaidetta jokaiselle Suomen uraaniuhka-alueelle, seuraava Pohjois-Karjalan työ on suunnitteilla Juuan Joensuunkylään, jossa on Mawson-yhtiön varaus. Marja-Liisa Tanninen tuo kaivoskantansa esiin postilaatikonkylki-aktivismilla. Uraanikaivosten vastustaminen on koko Suomen etu, uskoo Martti Tanninen.
 
Paras joululahjamme?
Miltä kuulostaisi uraanikaivos 30 kilometrin päässä Joensuun torista, aivan Kolvananuuron kyljessä? Alueen kymmenistä maanomistajista ei kovin riemukkaalta.

ENO / KONTIOLAHTI
Teksti: Suonna Kononen
Kuvat: Ritva Melentjeva

EI URAANIKAIVOSTA -kylttejä ei voi olla huomaamatta Uuron ja Enon välisellä kantatiellä. Niitä on niitattu nauhana maitolaitureiden ja postilaatikoiden kylkiin.
Jos pohjoiskarjalainen tuo näkemyksiään näin näkyvästi esille, on mielipiteen lähestyttävä jo vakaumusta. Näillä vaaroilla tässä mittakaavassa on totuttu levittämään vain vaalimainoksia.
Tiedot kansainvälisten kaivosjättien kiinnostumisesta Suomen uraanista alkoivat tihkua viime talvena. Uraanista on maailmanmarkkinoilla pulaa ja aiemmin köyhinä pidettyjä malmioita on alettu tutkia uudestaan.
Sellaiset kaivosyhtiöt kuin Apofas, Cogema eli nykyinen Areva, Mawson ja Agricola Resources jättivät kauppa- ja teollisuusministeriölle uraanivaltaushakemuksia Itä- ja Länsi-Uudeltamaalta, Koillismaalta, Sallasta, Kittilästä ja Pohjois-Karjalasta.
Pohjois-Karjalassa Cogeman valtaushakemusta seurasi tapahtumasarja, jonka voisi tiivistää vaikka näin. Alueen kuntien johto ja sanomalehtien analyytikot olivat ilahtuneita uuden elinkeinotoiminnan mahdollisuudesta, maanomistaja-asianomaiset ja ympäristöaktiivit taas eivät. KTM sai valtauksesta yli sata valitusta herääviltä asukkailta ja antoi tutkimusluvan Cogemalle. Valtausalueen maanomistajat ryhmittyivät ja aloittivat valitusten tien korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Ranskalaisyhtiö on ilmoittanut aloittavansa tutkimukset keväällä, lumien sulettua, vaikka valitusten takia niillä ei ole vielä lainvoimaa. Siksi ne tehdään jokamiehen oikeuksin . Moni paikallinen vastustaa jo pelkkiä koekairauksia, koska radioaktiivisten aineiden pelätään joutuvan kosketuksiin pohjaveden kanssa jo tässä vaiheessa.
Mielenkiinässä on se, että mukana on suitsematonta yritystoimintaa arvostavia porvareita ja atomivoiman kannattajia, jotka haluaisivat polttoaineensa muualta kuin takapihaltaan.
Tiedotusvälineissä ollaan jo syvällä asemasotavaiheessa. Uraanikaivosten haitoista muistuttaminen on leimattu taantumukselliseksi toiminnaksi, työllistämisen estämiseksi tai vihreiden ääntenkalasteluksi tulevissa vaaleissa.
Vastustajiksi ja aktivisteiksi nimitetyt taas kokevat, että uraanikaivosten vaikutuksia luontoturismille tai muuttotappiomaakuntien muutenkin vähävetovoimaiselle imagolle vähätellään. Puhumattakaan ihmisten terveydestä: uraaninlouhinta tuottaa ilmaan radonpäästöjä ja saatuun uraaniin nähden useampisatakertaisen määrän jätettä, joka säteillen seisoo tuhansia vuosia jätekasoissa ja vesialtaissa.
Suomessa on tavattu luottaa insinöörien kykyyn ratkaista asiat. Tutkiva journalismi, jolla lokakuussa TV1:ssä esitetyn MOT-ohjelman toimittaja Kati Juurus kävi Ranskassa asti selvittämässä Cogema-Arevan jälkeensä jättämiä ympäristökatastrofeja, on ollut harvinaista.
Suomen kaivoslaki henkii kaikkivaltiaiden patruunoiden johtamien yhtiöiden aikaa. Laki antaa kaivosyhtiöille oikeuden kävellä maanomistajien yli: kairauksia saa tehdä heitä kuulematta, ympäristövaikutuksia ei tarvitse koelouhintavaiheessa arvioida. Oikeutta kaivaa esiin arvokkaat mineraalit ja jättää jäljelle myllätty maa pidetään tärkeämpänä kuin niitä henkilökohtaisia juurtumisen siteitä, jotka ovat syntyneet maan siirtyessä sukupolvelta toiselle.

Hyvää päivää kirvesvartta,
sanoo kansanedustaja

Esimerkki uraaniuhan varjoon joutuneesta sukutilasta löytyy kantatie 73:n varresta Enon Novikasta. Marja-Liisa ja Martti Tannisen nuorin, vielä kotona asuva lapsi on yhdeksäs sukupolvi siinä ketjussa, jonka Martti Tannisen iso-iso-iso-iso-iso-isoisä takoi alulle nostaessaan asumuksensa Novikanmäkeen.
Novikan tila ei ole kaivosvaltausaluetta, mutta parinsadan metrin päässä kotitalosta alkava naapuritontti jo on. Ja onhan Marja-Liisa Tannisella metsää valtausalueella 8,8 hehtaaria.
Tanniset istuvat keittiön pöydän ääressä ja selailevat internetistä tulostamaansa, ympäristöjärjestö Greenpeacen tekemää selvitystä Arevasta. Areva on Greenpeacen dokumentoinnin mukaan häikäilemätön. Yhtiö on antanut radioaktiivisten, jopa käsittelemättömien jätevesien vuotaa vesistöihin Ranskan, Kanadan ja Yhdysvaltojen kaltaisissa sivistysmaissa. Enon-Kontiolahden valtausalueelta ei ole pitkä matka Pielisjokeen, jonne Kuusoja täältä laskee...
Eikä tuota ole pakko uskoa pelkkää Greenpeaceä. Suomen Säteilyturvakeskuskin on syyttänyt tutkintaraportissaan Arevaa salailusta ja huonosta tiedottamisesta Olkiluodon viidennen ydinvoimalan rakennustyömaalla.
Tanniset voisivat tutkailla vastapuolenkin näkemyksiä, mutta sellaisia ei ole käsillä. Yhtiö on valinnut tiedottamattomuuden tien.
- Avoimia tiedotustilaisuuksia ei ole järjestetty, mitään tietoa ei ole saatu edes postitse. Salakähmäinen toiminta, vähättely paikallisia maanomistajia kohtaan on käynyt selväksi alusta alkaen, sanoo Marja-Liisa Tanninen.
- Tässä on ollut pakko opetella hakemaan tietoa itse. Ja muun maailman uraanikaivoshommista onkin saatu lukea esimerkiksi sellaista, että ympäristön ja ihmisten terveydentilan pilaamisesta ei välitetä, ei välitetä edes kansallisesta lainsäädännöstä, Martti Tanninen tuumii.
Mikäli kaivosprosessi Enon ja Kontiolahden maisemissa etenee tutkimuksiakin pidemmälle, on Tannisilla suunnitelma selvillä: ei uraanikaivokselle -rintamasta ei livetä, pistetään vaan pirusti hanttiin , asiallisesti, kaikilla laillisilla keinoilla. Maakunnan kansanedustajiin on jo oltu yhteydessä. Vain Tarja Cronberg ja Esa Lahtela tuntuvat siitä joukosta ottaneen selvää asiasta.
- On jututettu Hoskosta, Kähköstä, Reijosta. Hyvää päivää kirvesvartta
-linjaa juttelevat, Marja-Liisa Tanninen miettii.
- Minusta pitää yrittää aktiivisesti vaikuttaa jo tässä vaiheessa. Olen pettynyt aina, kun joku sanoo, että eihän se kaivos tänne tule kuitenkaan . En usko, että Areva pistää tänne huvin vuoksi tutkimuksiin 5-10 miljoonaa euroa. Mistään hiekkalaatikkoleikistä ei ole kyse, Marja-Liisa Tanninen sanoo ja jatkaa:
- Jossain Sarvingissakin ne tuumivat, että mitä se kaivos heille enää vaikuttaa, mutta kun tutkii asioita, niin voi huomata, että kyllä uraanikaivos vaikuttaa kahdenkymmenenkin kilometrin päässä, Marja-Liisa Tanninen valistaa.
- Kyse on koko Pohjois-Karjalan tulevaisuudesta. Jos itseään haluaisi kehua, niin tässä toimitaan koko Suomen puolesta, Martti Tanninen uskoo.
- Jotkut sanovat, että suomalaisilla on moraalinen vastuu ottaa maahan uraanikaivoksia, kun ydinvoimaa käytetään. Minusta meillä on myös moraalinen vastuu säilyttää puhdas elinympäristö lapsille, Marja-Liisa Tanninen muistuttaa.

(Kuvat)Tuomo Tormulainen joutui Pohjois-Karjalan uraanikaivosvastustajien äänitorveksi puolivahingossa. Olavi Peltonen ja Vladimir joutuvat muuttamaan, jos näihin Kuusjärven ja Riutan maisemiin kaivos syntyy. Uraanikaivosten vastustaminen on koko Suomen etu, uskoo Martti Tanninen. Humoristinen taide auttaa, kun ei paljoa naurata. Helena Pehkosen taiteilema uraanipiru värjöttelee Ahomäen vaaranlaella.
 
Herran kukkarosta murheen laaksoon
Uraanikaivoshankkeet poikivat kaivosvastustajien loppuelämän mittaisen valitussarjan, uskoo Tuomo Tormulainen.

ENO / KONTIOLAHTI
Teksti: Suonna Kononen
Kuvat: Ritva Melentjeva

Vain pieni valkoinen kyltinlipare tienposkessa kertoo, että ollaan siirrytty kaivosvaltausaluelle. Ajelemme Enon Novikasta kohti Kuusjärveä. Muutaman kilometrin päässä luoteessa aukeaisi Kolvananuuron rotko.
Tienoo on viehättävästi ja vilkkaasti kumpuilevaa, pienimuotoisia vaaranjuosteita, kuusikkokangasta ja puuterilumen valaisemaa koivikkoa, pienvesistöjä notkelmissa. On pilvinen joulukuun keskipäivä, mutta idästä länteen matalalla metsänrajassa hiihtelevä aurinko on maalannut horisontin kultaiseksi viiluksi.
Tästä kauneudesta tökkää kuin tikulla silmään Pessi Mannerin ympäristötaideteos Luonto vastaa , kiveen hakattu radioaktiivisen säteilyn merkki. Se seisoo Kuusjärven tienposkessa sähkölinjan vieressä kalliopaadessa kauemmin kuin yksikään tämän jutun lukija, ellei nyt räjähdä ilmaan uraanilouhinnan tieltä...
Helsinkiläistä taiteilija Manneria auttoi työn tekemisessä paikallinen Olavi Louhelainen. Louhelainen on syntynyt näihin Riutan kylänostettuun rintamamiestaloon Ahomäelle muutti aikanaan myös puoliso Helena Pehkonen.
- 25 vuotta saatiinkin asua rauhassa herran kukkarossa, Pehkonen tuumailee pihalla, jolta aukeaa taivaallinen vaaranlakimaisema useampaan ilmansuuntaan.
Pihapiiri on täynnä hirtehistä, betonista tehtyä veistostaidetta. Uraanipiru kuolaa keltaista nestettä, persjalkainen nainen mesoo kaulin kädessä ja hänen miehensä istuu pakarat noessa grillissä. Tänne voisi avata vaikka patsaspuiston.
- Nämä ovat vain omaksi iloksi, pitää olla köyhällä halvat harrastukset. Koskaan ei ole haluttu julkisuuteen, mutta pakon sanelemina tultiin kaapista ulos, Pehkonen tokaisee.
Louhelaisen ja Pehkosen tila on kaivosvaltausalueella, joka voi muuttua kaivospiirialueeksi. He joutuisivat muuttamaan, jos uraanikaivos toteutuisi.
Kumpikaan ei ole enää työelämässä. Kummatkin tietävät, että vastaavaa tonttia vaaranlakimaisemilla he eivät todennäköisesti nirkoisilla lunastusrahoilla saisi. Missä on toinen paikka, jossa keräät 200 metrin säteeltä kodistasi vuoden marjat ja sienet? Entäs tilat patsaille ja kolmelle hevoselle?
Louhelainen ja Pehkonen tuntuvat sen verran suorapuheiselta väeltä, että heiltä voi kysyä kaunistelematta, että vituttaako...
- Kyllä se aina itkettääkin välillä, milloin ei vituta, sanoo Helena Pehkonen hiljaa.
- Möykky on rinnassa, tuntuu että sinni loppuu. En oikein tiedä, miten kauan jaksan tällaista epävarmaa tilannetta.

Mitä jättäisi ranskalainen yhtiö jälkeensä?

Yllätys ei ole, että täällä on uraania, ainakin pieniä pitoisuuksia. Enon Paukkajanvaarassa toimi 60-luvulla pieni uraanikaivos, Suomen historian toinen Askolassa olleen kaivoksen lisäksi. Paukkajanvaarasta kaivettiin 30 tonnia uraania, satoja kertoja pienempi määrä verrattuna siihen kokoluokkaan, minkälaisista kaivoksista nyt on puhuttu.
Enon ja Kontiolahden 1 500-hehtaarisella valtausalueella on melkein 70 maanomistajan maita. Kun valtauksesta jätettiin joulukuun alussa valituksia korkeimpaan hallinto-oikeuteen, tuli papereihin puolensataa allekirjoitusta. Myös Pohjois-Karjalan ympäristökeskus valitti, sekä alueella toimiva enolainen puutarhayritys.
Vain yhden maanomistajan tiedetään avoimesti kannattavan kaivoksen tuloa, kerrotaan. Jotkut ovat alistuneet hiljaisuuteen. Olavi Louhelainen ja Helena Pehkonen arvelevat, että kaikki muualla Suomessa asuvat maanomistajat eivät ole välttämättä edes tietoisia tilanteesta.
- Monella kehä kolmosen tienoille muuttaneella on täällä vielä kotitila tallella.
Uraanikaivosten vastustajia syytetään kaiken kaivoselinkeinotoiminnan vastustajiksi. Louhelainen ja Pehkonen vakuuttavat, että näin ei ole.
- Me ollaan oltu ennenkin valtauksessa, ei tosin uraanin takia. Outokummun miehet hoitivat jämptisti ja avoimesti asiat, käskivät tehdä listan haitoista, jotka tutkimuksista tulivat, Louhelainen kiittelee ja jatkaa:
- Olisi edes suomalainen kaivosyhtiö toteuttamassa uraanikaivosta ja menisi kotimaiseksi energiaksi, niin tuntuisi ehkä vähemmän pahalta. Arevalta ei Olkiluodon rakentamishommakaan tunnu onnistuvan.
- Jos ranskalaisten uraanikaivos tänne tulee, niin mitä meille paikallisille jää käteen? Minusta tuntuu, että pelkät jätekasat piilotettavaksi suomalaisten veronmaksajien rahoilla, Helena Pehkonen puolestaan lataa.
- Eikä maisemoidunkaan uraanikaivoksen päällä voi asua, toisin kuin muiden entisten kaivosten.
Mitä mieltä Louhelainen ja Pehkonen ovat siitä, että maakuntajohtaja Pentti Hyttinen on julkisuudessa kehunut kauppa- ja teollisuusministeriön Arevalle myönteistä päätöstä, tai että maakunnan matkailua edistävä Karelia Expert ei ole älähtänyt julkisuudessa uraanikaivoksen haitoista?
- No senhän jopa ymmärtää, ettei sellaisesta asiasta kannata ääntä pitää. Eihän tänne uskalla matkailija tulla, jos uraanista kuulee. Olen kuullut, että matkailurittäjiltä on jo kysytty, että kannattaako sinne enää tulla, Louhelainen sanailee.

Vaivaton, virkeä ja viihtyisä maakunta

Pohjois-Karjalan maakuntaliiton internet-etusivulla kehutaan, että vaivattomassa, virkeässä ja viihtyisässä ympäristössä tunnet aina olevasi oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Karelia Expertin etusivu taas maalailee, että Pohjois-Karjala tarjoaa todellisen talven, elämistä ja kokemista kaikilla aisteilla.
Jos satunnainen matkailija surffailee tietoa Pohjois-Karjalan uraanietsinnöistä, hän päätyykin hakusanoilla Tuomo Tormulaisen internet-sivuille. Niiltä valkenee maakunnan tilanne kaikessa säteilevyydessään. Uraaninetsimisvarauksia on Juuan Joensuunkylässä, juovana Kolilta Herajärvelle ja Paukkajan kautta Enoon ja Kontiolahdelle. Vain viimeksimainittu valtaus on saanut toistaiseksi KTM:n uraaninetsintäluvan.
- Pohjois-Karjalaan avattava uraanikaivos ei pysyisi kauan matkailijoilta piilossa. Se olisikin Euroopan toinen toimiva kaivos Tsekin tasavallassa olevan lisäksi. Kyllä Pohjois-Karjalan kannattaisi ruveta uraanin mannekiiniksi, Tormulainen ilkkuu tupansa pöydässä.
Tormulainen on Kontiolahden Kontiovaarassa asuva atk-suunnittelija ja vasemmistoliiton aktiivi. Hän kertoo joutuneena Pohjois-Karjalan uraanikaivosvastustajien äänitorveksi vahingossa. Valtausten äärellä asuville piti saada tietoa hiljaisuudessa valmisteltavasta asiasta, ja jonkun koodaustaitoisen oli tehtävä internet-sivut järjestyvälle liikkeelle, kun sellaisia ei ollut.
Nyt liikkeessä on väkeä kaikista puolueista.
- Paitsi RKP:stä.
Tormulaisen talo ei ole kaivosvaltausalueella, vaan välissä on yksi tila.
- Metsät valtausalueella ovat kuitenkin meidän kotimetsiä. Niissä on totuttu käymään. Nyt kannattaa hakea sitä, miten pitkälle asianomistajuus yltää, joten vaimonikin on valtauksesta valittajien joukossa, Tuomo Tormulainen selvittelee.
Tormulainen ei usko sanontaan, että tieto lisää tuskaa.
- Epävarmuus tuo masennuksen. Kun olen selvitellyt kaivosasioita, se on jopa rauhoittanut. Maanomistajiaporukassakin on toiveikkuutta. Uskon, että tämä valtaus voi mennä nurin. Se liittyy pohjavesiasiaan, kyseessä on pohjavesialue, jolla on kahden kunnan vedenottamo, Tormulainen selvittelee.
- Toinen yhtiö voi kuitenkin tehdä seuraavan valtaushakemuksen. Ennenkuin Suomessa on uusittu, järkevä kaivoslaki näin voi käydä. Tällaiset jutut ovat pitkiä, näitä ei nopeasti voiteta tai hävitä. Kymmeniä vuosia on varauduttu toimimaan, valitetaan joka portaassa ja saadaan koko ikämme asua täällä.
Entä jos kaivos tulee naapuriin?
- Kun talolaina on pois, me rupeamme vaimon kanssa suunnittelemaan tuparemonttia, Tormulainen heittää myhäillen.