Uusi kaivoslakiesitys selkeyttää pelisääntöjä

Valtioneuvosto antoi tiistaina presidentin esittelyssä eduskunnalle pitkään valmistellun esityksen uudeksi kaivoslaiksi. Nyt voimassa oleva laki on vuodelta 1965, eikä hallintokäytännössä ole enää asiallista toimia sen suoraviivaisten pelisääntöjen mukaan. Vuoden 1965 kaivoslaki oli kirjoitettu yksiselitteisesti edistämään kaivostoimintaa. Muut näkökohdat oli siinä tylysti sivuutettu. Uusi esitys ottaa huomioon myös muut intressit, kuten maanomistajien tärkeät edut sekä yleiset ympäristö- ja terveysnäkökohdat.

Lakiesityksen mukaan malminetsintään ei tarvita lupaa, mikäli maanomistaja antaa etsintään suostumuksensa. Jos maanomistaja ei anna suostumustaan, malminetsintään pitää hakea lupa Turvatekniikan keskukselta (Tukes), joka kuulee asiassa keskeisiä viranomaisia ja asianosaisia. Malminetsintälupa on voimassa 15 vuotta, ja se antaa etuoikeuden kaivoslupaan. Myös kaivosluvan myöntää Tukes, mutta kaivostoiminnan aloituksen edellytyksenä on lisäksi ympäristölupa, jonka puolestaan myöntää alueellinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Uraanin etsintään pitää olla aina lupa. Uraanikaivokselle voi antaa luvan vain valtioneuvosto vasta sen jälkeen kun sijaintikunta on hyväksynyt kaivostoiminnan aloittamisen.

Kaivolakiesityksessä on näin otettu tasapainoisesti huomioon elinkeinotoiminnan lähtökohdat sekä ympäröivän yhteiskunnan kuuleminen ja asianomaisten erilaiset näkökohdat. Lakia valmistelleiden virkamiesten mukaan itse asiassa lakiesitykseen on vain kirjattu jo nyt vakiintunut lupakäytäntö. Tosin alan asiantuntijat valittavat nykyisen käytännön johtaneen siihen, että malmin etsintään tarvittavia lupia on saanut odottaa pahimmillaan vuosikausia.

Kaivoslaki on keskeinen elinkeinolaki. On tärkeätä, että se turvaa selkeästi myös malminetsintää ja kaivostoimintaa harjoittavien oikeusturvan. Kaivostoiminta on Suomelle kansallisesti merkittävä mahdollisuus, ja siksikin on tärkeätä, että malminetsinnässä ja kaivostoiminnassa on vallalla selkeät ja ennustettavat pelisäännöt. Malminetsintä ja kaivoksen perustaminen on pitkäjänteistä ja pääomia vaativaa työtä.

Lakiesityksessä maanomistajan edut on huomioitu huolellisesti – ehkä liiankin huolellisesti. Malminetsinnän ja kaivosalan asiantuntijoiden mukaan Suomessa maanomistajalle nyt luvatut korvaukset ovat moninkertaiset esimerkiksi Ruotsiin verrattuna. Erityisesti askarruttaa malminetsinnästä vaadittavien korvausten taso, joka nyt asettuisi sellaiselle tasolle, että se vie helposti noin neljänneksen malminetsintäprojektin kokonaiskustannuksista. Se on iso raha erityisesti, jos malminetsintää harjoittaa pieni muutaman hengen yhtiö, niin kutsuttu junioriyhtiö, jonka liikeidea on vain etsiä ja jalostaa hyödyntämiskelpoisia kohteita ja myydä niitä edelleen kaivosyhtiöille. Suuri etsintämaksu on jarru tälle toiminnalle, joka olisi kaivosteollisuudelle tärkeätä perustyötä. Kanadassa tällaisesta toimintatavasta on saatu hyviä kokemuksia.

Luonnonsuojeluliitto puolestaan on huolissaan siitä, että lupaviranomaiseksi tulee kaivosturvallisuuteen erikoistunut Turvatekniikan keskus. Liito haluaisi antaa lupa-asioiden hoidon aluehallintoviranomaisille. Tässä suhteessa lakiesitys on kuitenkin aiheellinen. Uusia hankkeita tulee vireille verraten vähän, ja siksi on hyväksyttävää, että lupa-asioiden osaaminen keskitetään yhteen paikkaan eikä hajauteta sitä usealle aluehallintoviranomaiselle.